Kesken oululaisen Eine al-Sadoonin uusimman kirjan Bagdadin vanki (Ajatus Kirjat) torstaista julkistamistilaisuutta al-Sadoonin mies Nimmer soittaa Bagdadista ja kertoo tilanteen Irakissa muuttuneen huomattavasti huonommaksi ja turvattomammaksi. Silti Eine Al-Sadoon aikoo taas keväällä palata miehensä luo Bagdadiin.
Jo hänen viimeksi maassa ollessaan vuonna 2006 arkielämä sisällissodan keskellä oli kurjaa. Autopommit räjähtelevät, aina läsnä oleva pelko pakottaa asukkaat eristäytymään koteihinsa, jossa sähköt ovat päällä vain pari tuntia päivässä, Eine al-Sadoon kertoo edellisen, viime vuoden alkuun kestäneen vierailunsa kokemuksista.
"Sisällä tylsistyy. Tuli kahvikuppineuroosi, tinnitus", al-Sadoon toteaa. Selvitysohjeekseen hän paljastaa: "Aivot narikkaan."
Kenenkään muuhun kuin itseensä ei al-Sadoonin mukaan voi luottaa. Ulkomaalainen nainen ei voi liikahtaa mihinkään yksin. Väkivalta on arkipäivää ja kidnappauksia tapahtuu jatkuvasti.
Päivän tunnit kuluvat kotona aviomiestä odotellessa, Eine-al Sadoon valottaa päiväkirjaotteella kirjoittamassa toisessa Irak-kirjassaan.
Hän kertoo, miten puolisot yrittävät selvitä arjesta pelon keskellä pommien ja pelon keskellä päivästä toiseen. Mukana on myös mustan huumorin sävyttämiä kertomuksia ruokatavaroiden hankinnasta, hammaslääkärissä käynnistä ja puolisoiden tavasta kommunikoida keskenään.
Esimerkiksi riidellessä on Einen mukaan hyvä pitää mielessä se, että aviomiestä tarvitaan torakantappajaksi, jotta pääsee suihkuun tai vessaan.
Kirjan mukaan kaiken pahan takana ovat amerikkalaiset. Al-Sadoon ei näe toivon kipinää siitä, että amerikkalaiset lähtisivät Irakista. "Niin kauan kuin Irakissa on öljyä, amerikkalaiset ovat siellä."
Maan tulevaisuus ei hänestä näytä valoisalta. "Sisällissodan uhka ei poistu ainakaan 40 vuoteen". Toisaalta sekasorto voisi olla vielä pahempi, jos USA:n joukot vetäytyisivät maasta.