Oulu
Irakilaisjoukkojen puolustus Bagdadissa luhistui jo ennen kuin amerikkalaisjoukot ehtivät kaupunkiin, arvioi everstiluutnantti Juha Mattila Pohjoisen maanpuolustusalueen esikunnasta. Bagdadin nopea murtuminen ei ollut Mattilan mielestä suuri yllätys, sillä liittouman voimakkaat ilmapommitukset heikensivät irakilaisten taistelukykyä.
"Liittouma onnistui ilmapommituksilla ja epäsuoralla tulella murtamaan irakilaisten mahdollisuuden vastarintaan", Mattila arvioi. Irakilaiset eivät saaneet Mattilan mukaan edes mahdollisuutta ampua amerikkalaisia saadessaan jatkuvasti niskaansa pommeja viholliselta, jota eivät näe.
Pommitusten ohella ainakin yhtä merkittävänä tekijänä Mattila pitää joukkojen henkisen taistelutahdon murtamista ja siinä liittouma onnistui psykologisessa mielessä hyvin.
"Jostakin kumman syystä Saddam ei tullut voimakkaammin esiin johtamaan joukkojaan. Joukot jäivät ilman "selkänojaa" ja kokivat olonsa avuttomaksi", Mattila sanoo.
Hänen mukaansa joukkojen moraali murtui jo sodan ensimmäisenä päivänä, kun Saddam ilmestyi julkisuuteen vain epämääräisten televisiopuheiden kautta eikä näyttäytynyt omilleen avoimesti. Johtajan toiminnalla on vahva symbolinen merkitys sotilaiden taistelutahdolle, Mattila muistuttaa.
"Organisoitunut vastarinta divisioona- ja prikaatitasolla hävisi, ja vastarintaa oli vain yksittäisten ryhmien tasolla." Mattila uskoo, ettei suuria taisteluja enää käydä. Yksittäisiä kahakoita pienten vastarintaryhmien kanssa sen sijaan varmasti vielä on.
Kansa pysyi
rauhallisena
Mattilan mukaan Bagdadissa oli ainekset vaikeaan kaupunkisotaan, mutta amerikkalaiset onnistuivat saamaan irakilaiset puolelleen eikä joutunut sotimaan kansaa vastaan. "Periaatteessa siellä olisi ollut ainekset Tshetshenian kaltaiseen loputtomaan sotaan. Näyttää siltä, että amerikkalaisten painotus siitä, että he taistelevat Irakin hallitusta eikä kansaa vastaan, on mennyt perille."
Mattila sanoo amerikkalaisten taktiikan eroavan huomattavasti brittijoukkojen taktiikasta. Britit piirittivät eteläistä Basran kaupunkia viikkojen ajan ja etenivät kaupunkiin varovasti verrattuna amerikkalaisten tapaan hyökätä Bagdadiin. Brittien tapa pohjautuu Mattilan mukaan Pohjois-Irlannin kokemuksiin. Hän ei arvioi, kumpi taktiikka on parempi, mutta luonnehtii brittien tapaa maanläheisemmäksi.