Sen pohtiminen, mitä muu maailma meistä puhuu, on tyypillistä pienille maille ja niiden kansalaisille. Asialla on inhimillistä mielenkiintoarvoa, mutta kovempiakin merkityksiä.
Siksi Suomen ulkoministeriökin tukee Suomi-tietämyksen lisäämistä maailmalla esimerkiksi toimittajavierailujen tai This is Finland -nettisivujen avulla.
Pelkkää inhimillistä kiinnostavuusarvoa ei ole silläkään, mitä Venäjällä meistä kerrotaan. Naapurimme havittelee takaisin entistä suurvalta-asemaansa, ja pari naapuria on jo jyrätty tätä tavoitetta toteutettaessa. Taloudessa Venäjä on yhä Suomen suurimpia kumppaneita.
Erikoisimpia Venäjän Suomi-uutisia on jo pitkään kauhonut esiin Yleisradion toimittaja Jarmo Mäkelä Venäjän verkossa -katsauksessaan. Moni Mäkelän poiminto saa kuulijan otsasuonet pullistumaan.
Viime kerralla hän esimerkiksi kertoi venäläistoimittajan analyysistä, jonka mukaan venäläisiä lapsia otetaan Suomessa huostaan, koska nämä ovat valkoihoisia:
”Ei huostaan oteta afrikkalaisia tai arabilapsia. Vain meidän lapsistamme pystyy höyläämään kunnon suomalaisia ja ruotsalaisia.” Näin kuului Mäkelän lainaama venäläistoimittajan johtopäätös.
Tämä svpressa.ru-nettilehden juttu istuu nätisti siihen kampanjaan, jota Venäjällä on jo pitkään pyöritetty monia muitakin länsimaita kuin Suomea vastaan. Sen tarkoituksena on pelotella nuoria koulutettuja venäläisiä muuttamasta ”vaarallisiin” länsimaihin. Muutosta aiheutuva aivovuoto nimittäin varjostaa vakavasti Venäjän tulevaisuudennäkymiä.
Mutta Venäjän Suomi-uutisointi ei ole pelkkää poliittisen johdon tavoitteita tukevaa propagandaa. Enimmäkseen se on jotain muuta. Suomalais-venäläisessä kauppakamarissa työskentelevä toimittaja Taneli Dobrowolski tekee parhaillaan yliopistotutkimusta siitä, mitä venäläinen media Suomesta kirjoittaa.
Venäjällä on Dobrowolskin mukaan tuhansia verkkolehtiä ja kymmeniätuhansia blogeja, jotka tuottavat päivittäin satojatuhansia uutisia ja muita tekstejä. Erikoisia Suomi-juttuja tapaa hänen mukaansa eniten marginaalijulkaisuissa.
Mitä muita havaintoja Dobrowolski on tehnyt? Esimerkiksi sellaisen, että viime kuussa venäläisten sähköisten viestinten Suomi-aineiston kärkiaihe oli pakolaiskriisi, ja sitä seurasivat urheiluun ja matkailuun liittyvät uutiset.
Tai mitä Venäjän viestimet kertoivat yhtenä päivänä, sunnuntaina 8.11.? Eniten huomioarvoa saaneet aiheet olivat jääkiekon Karjala-turnaus, isänpäivä (kaupat kiinni venäläisturisteilta), sote-sopu, Pitäjänmäen piiritystilanne ja Olli Immosen paluu eduskuntaryhmäänsä.
Ei siis kovin järisyttävää tai uhkaavaa. Venäläisten viestinten kirjoittelu on paljon arkisempaa ja sen kirjo laajempi kuin täällä voisi vaikkapa lööppeihin nousevien kohu-uutisten perusteella päätellä.
Ei Venäjän poliittisen johdon tukema propagandamylly tietenkään pysähtynyt ole. Kiinnostava on kuitenkin Dobrowolskin tilastohavainto, jonka perusteella Venäjällä pitkään Suomi-kysymyksissä hämmentäneen dosentti Johan Bäckmanin tähti olisi laskussa.
Tämän ”ihmisoikeustaistelijaksi” Venäjällä tituleeratun propagandatyöläisen näkyvyys on heikentynyt olennaisesti sen jälkeen kun Venäjällä kerrotuille Suomi-uutisille on saatu uusia, monipuolisempia lähteitä. Näitä ovat esimerkiksi Ylen venäjänkieliset uutiset ja Suomi-uutisiin keskittyvä pietarilainen Fontanka.fi-nettisivusto.
Tyytyykö Bäckman tappioonsa? Tuskin. Seuraavaa tempausta odotellessa.