Tallinna on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011. Oulu havittelee sinnikkäästi samaa titteliä.
Taide-lehden entinen, nykyinen Kritiikin Uutisten päätoimittaja Otso Kantokorpi avaa uusia näköaloja Tallinnaan raitiovaunun ikkunasta kirjassa Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa (Like).
Pari kertaa hän on myös toiminut eläväisenä raitiovaunuoppaana satunnaisten suomalaismatkailijoiden ryhmälle.
"Turisti on ulkopuolinen ja useimmiten sellaiseksi jääkin: se mitä näet on lähinnä julkisivua. Ratikassa oppii näkemään Tallinnan monikulttuurista arkea turistikulissien takaa", Kantokorpi perustelee.
Viru-hotellikin on arkkitehtuuria
Kantokorpi tunnustaa olevansa parantumaton baarikärpänen ja samalla hyvin kiinnostunut kulttuurihistoriasta ja arkkitehtuurista. Hän jakaa auliisti Tallinnan-matkoilta ja arkkitehtuurikirjoista suodattamaansa tietoa - ja uskaltaa sanoa myös suorat sanat.
"Ensimmäisen itsenäisyyden, neuvostomiehityksen ja uuteen ahneeseen markkinatalouteen liittyvät grynderitoiminnan katkoskohdat näkyvät ihmiselle vieraana ympäristönä", Kantokorpi muotoilee.
"Arkkitehti Raivo Puuseppin vuonna 1999 valmistunut 24-kerroksinen Eesti Ühispankin talo edustaa minulle erittäin huonoa arkkitehtuuria. Se tuntuu manifestoivan vain uuden itsenäisen Viron äärimmäisen ankaraa markkinataloutta ja sen uutta ´stalinismia´."
Tallinnan epäonnistuneimmaksi uudeksi iso rakennukseksi oppaamme valitsee Best Western Hotell Tallinkin.
Keskustassa Meren puistotien pysäkin kohdalla Kantokorpi innostuu: "Vuonna 1954 valmistunut Laivastoupseerien talo on ehkä näyttävin esimerkki Tallinnan stalinistisen ajan arkkitehtuurista. Nykyisin tiloissa toimii Venäjän kulttuurikeskus. Julkisivun meri-, sota- ja urheiluaiheiset korkokuvat valmisti 14 virolaisesta kuvanveistäjästä koottu työryhmä."
"Viru-hotellikin on arkkitehtuuria", hän jatkaa sarkastisesti. "Nyt Viru aikoo laajentaa viereiseen Tammsaaren puistoon."
Tiskille taiotaan kilohailileipiä
"Baarit ovat kansojen väliselle ystävyydelle yhtä hyviä aloituspaikkoja kuin juhlapuheille tarkoitetut kabinetit - elleivät parempiakin", Otso Kantokorpi vakuuttaa.
Tallinnan raitiolinjoja risteillessään hän on piipahtanut jokaiseen reittien varrella näkemäänsä baariin, pubiin ja kohvikiin.
"Tallinnalainen baarielämä poikkeaa suomalaisesta varsinkin yhdessä suhteessa: Ajatus pelkästä kaljajuottolasta, josta ei saa mitään syötävää, on tallinnalaisille täysin vieras."
Surkeimmissakin baareissa on tarjolla ainakin neljää voileipälajia: kilohaili-, lohi-, juusto- ja kinkkuleipiä. Seljanka ja pelmenit saavat veden herahtamaan kielelle.
Koplin päätepysäkillä Kantokorpi livahtaa sisään tylyn näköiseen matalakattoiseen rakennukseen, joka ei näytä baarilta. Tiskillä on paria leipäsorttia, juustoa ja kilohailia. Kuin taiottuna siihen ilmestyy uusia leipälautasia sitä mukaa kun edelliset tyhjenevät.
"Baar Helienna (Kopli 99b) - avoinna joka päivä 09-05; nimeä ei lue missään -on yksi lempibaarejani. Heliennan yöjuhlinnan laadusta minulla on vain epäilyksiä, mutta on syytä muistaa, että viimeinen raitiovaunu lähtee Koplista Ülemisten suuntaan kello 23.45. Matkailijan on ehkä parasta poistua sillä", Kantokorpi neuvoo.
Baarin katossa on minikokoinen diskopallo. Koristeet kertovat, että Heliennassa on ympärivuotinen vappu ja joulu.
Raitiovaunu kirskuu liikenneopetusrunossa
"Ei kaduilla tarvitse olla paljoakaan katseltavaa, jos mieli on virkeä ja ajatus lentää. Taloissa asuu ihmisiä, jotka elävät arkista elämäänsä. Ohi kulkeva lapsi saattaa hymyillä ja sanoa: Tere. Näinkin on tapahtunut, ja se tuntuu todella hyvältä", kiteyttää Otso Kantokorpi Tallinnan-päivän.
Raitiovaunu kolistelee paikalle kuin Marjo Kivistikin liikenneopetusrunossa Üle linnatänava, Yli kaupungin kadun:
"Nurga tagant ilmub troll,/ nagu sarviline koll./ Veereb rööpail raske tramm,/ rattais ragin, rutt ja ramm. - Kulman takaa trolleybussi,/ sarvipäinen Julma-Jussi./ Raiteillansa raskas spora,/ kirskuu voima, raudan tora."