Mr. Bean lomailee (Mr. Bean's Holiday), Iso-Britannia/Yhdysvallat 2007. Ohjaus Steve Bendelack. Käsikirjoitus Robin Driscoll ja Hamish McColl perustuen Simon McBurneyn tarinaan. Näyttelijät: Rowan Atkinson, Emma de Caunes, Jean Rochefort ja Willem Dafoe. Kesto: 1 h 31 min. - Plaza 1 & Star 1, Oulu.
Rowan Atkinsonin ja Richard Curtisin luoma Mr. Bean lukeutuu kohtalaisen nuoresta iästään huolimatta komediagenren ikonimaisimpiin hahmoihin. Atkinson tosin väittää tämän elokuvan olevan hänen viimeinen esiintymisensä Mr. Beaninä.
Jatko-osassa Mr. Bean lomailee metka aikamiespoika voittaa arpalipulla matkan Ranskan Rivieralle. Matkalipun lisäksi hän saa myös kannettavan videokameran matkaa varten, jolla syntyy sekä näyttävää maisemakuvausta että narsisistisia otoksia herrasta itsestään.
Tutuista maneereista huolimatta Mr. Beanin olemus on tällä kertaa aavistuksen verran inhimillisempi, jopa ajoittain sympaattinen.
Synnynnäisen ahneutensa vuoksi Bean aiheuttaa nuoren pojan, Stepanin (Max Baldry) eksymisen ohjaaja-isältään (Karel Roden), joka on menossa Cannesin elokuvajuhlien jurytehtäviin.
Bean onnistuu hukkaamaan passinsa ja lompakkonsa, mutta nämä seikat eivät tätä alati neuvokasta hörhösetää juuri hidasta.
Ennen saapumistaan Cannesiin Bean tekee lähituttavuutta ranskalaisiin äyriäisiin, raivostuttaa Pariisin kaupunkiliikennettä ja saa aikaan täyden kaaoksen omahyväisen elokuvaohjaajan, Carson Clayn (Willem Dafoe) kuvauspaikalla.
Onneksi hän tutustuu Cannesiin matkaavaan nuoreen naisnäyttelijään, Sabineen (Emma de Caunes), joka ajaa samanlaisella klassikko-Minillä kuin Bean Englannissa.
Kuten jo epätasaisesta ykkösosasta huomattiin, Mr. Bean toimii kaikkein parhaiten pienessä ruudussa.
Tuolloin Beanille voi nauraa pienemmissä annoksissa, ja tarinankerronta pysyy paremmin kasassa. Kakkososassa on nähtävissä selkeitä Jacques Tati -vaikutteita (erityisesti Tati-elokuvasta Riemuloma Rivieralla vuodelta 1953), ja lopussa on mainio baskerinnosto nostalgiselle kappaleelle La Mer.
Brittiohjaaja Steve Bendelack antaa runsaasti tilaa nimikkohahmon usein mykälle pantomiimille, mikä toimii huolimatta paikoin ohuesta käsikirjoituksesta.
Vaikka Mr. Bean lomailee ei ole komedian merkkiteos, Rowan Atkinsonin irvokkaissa ilmeissä ja fyysisessä vetreydessä riittää aina hykertelemistä.