Kuka oli vuoden 2005 eurooppalainen? Ei, ei hän ollut kukaan poliitikko. Ei, ei hän ollut ranskalaisäänestäjä, joka tuuppasi EU:n perustuslain pöytälaatikkoon.
No kuka sitten? Suomessa Valittuina Paloina tunnetun Readers' Digestin brittiversio valitsi vuoden eurooppalaiseksi 36-vuotiaan somalialaisnaisen Ayaan Hirsi Alin. Viime keväänä aikakauslehti Time valitsi hänet maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon.
Tällaisia vuoden valintoja ja nimilistoja tehdään solkenaan, ja niiden arvo voi olla hyvinkin kyseenalainen. Hirsi Alin tapauksessa ei kannatakaan kiinnittää huomiota valitsijoihin eikä oikein titteleihinkään, vaan siihen, kuka tämä nainen on ja mitä hän on tehnyt.
Muslimi-isä halusi naittaa tyttärensä Kanadassa asuneelle kaukaiselle sukulaismiehelle. Hirsi Ali ei hypännytkään Frankfurtissa seuraavaan lentokoneeseen, vaan lähti junalla Hollantiin.
Sillä tiellä Hirsi Ali on yhä. Hän on Hollannin parlamentin jäsen ja elää jatkuvien tappouhkausten takia poliisin ja henkivartijoiden suojelussa.
Mitäpä Hirsi Ali on sitten tehnyt? Hän kirjoitti kirjan, joka arvosteli naisten asemaa muslimikulttuurissa. Hän on kutsunut alaikäisen nainutta profeetta Muhammedia "pervertiksi" ja "tyranniksi". Yhdessä ohjaaja Theo van Goghin kanssa Hirsi Ali teki 11-minuuttisen elokuvan Alistaminen, joka kertoi neljän musliminaisen tarinan. Elokuvassa heidän alastomiin kehoihinsa oli maalattu naisen alistamisen hyväksyttävyyteen liittyviä tekstejä Koraanista. Muslimimies murhasi van Goghin 2004.
Hirsi Alin menetelmät kertoa musliminaisten tarinoita ovat rajuja, mutta niin on kyllä heistä monen todellisuuskin. Paljon hyväksyvän monikulttuurisuuden nimiin vannovissa läntisissä demokratioissa on helppo kauhistella Hirsi Alin sokeeraavaa esitystyyliä.
Länsimaissa tulisi tietysti ensimmäiseksi kysyä itseltään, olisivatko ne asiat, joista Hirsi Ali kärjekkäästi kertoo, vieläkin kauhistuttavampia. Sitäkin olisi hyvä miettiä, eikö ihmisoikeuksien nimiin vannovien yhteiskunnan pidä olla hyväksymättä tapoja ja tekoja, joilla hyväksyttyjä ihmisoikeuksia rikotaan.
Islamin kannalta Hirsi Alin tekee erityisen vaaralliseksi se, että hän tietää mistä puhuu. Hän on saanut fyysisestikin kokea oman osansa siitä, millaista musliminaisen elämä julmimmillaan voi olla.
15 miljoonan asukkaan Hollannissa on noin miljoona siirtolaista, heistä suurin osa Turkista ja Marokosta. Tiukkapipoisten muslimien ohella Hirsi Ali on saanut takajaloilleen hollantilaisyhteiskunnan, joka on antanut siirtolaisten elää suurin piirtein niin kuin aina ennenkin. Hirsi Ali vaatii esimerkiksi vapaan maahanmuuton rajoittamista ja siirtolaisten omien koulujen sulkemista.
Suomessa näistä ongelmista on saatu vasta esimakua. Jokin vuosi sitten Helsingin seudulla nousi kohu, kun uskonnollisesti loukkaaviksi koettuja betoniporsaita vaadittiin poistettaviksi kaduilta. Keskustelu koulun joulujuhlien perinteisistä ohjelmanumeroista on tuorein esimerkki.
Väestön ikääntymisen myötä Suomi tarvitsee lähitulevaisuudessa paljon ulkomaisia työntekijöitä. Se tarkoittaa väistämättä, että Euroopan monen maan jo kokemat, kulttuurien törmäyksistä johtuvat ongelmat kasvavat meilläkin. Oikea vastaus ei ole panna rajoja kiinni; sitä paitsi kulttuurien kirjo on rikkaus. Pelisääntöjen tulee kuitenkin olla selviä ja kaikille yhteiskunnan jäsenille samoja.
Hirsi Alin valinta vuoden eurooppalaiseksi on hänelle kunniaksi ja Euroopalle häpeäksi. Hän on avannut silmiä asioille, joilta Euroopassa on haluttu sulkea silmät. Hirsi Alin suunnitelmissa on tehdä seuraavaksi elokuva muslimimiehistä.