Ammattiyhdistyskentän myllerrystarve on noussut viime aikoina jälleen kerran pintaan. Akavalaisen Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi sohaisi viikolla keskustelun käyntiin.
Opettajien oppimestari Kangasniemi ennusti, että kolmen vuoden päästä Suomessa on kaksi palkansaajien keskusjärjestöä. Koulutetut ammattiryhmät Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:sta siirtyvät hänen visiossaan Akavaan. Toinen keskusjärjestö rakentuisi SAK:n ympärille.
Akavassa on pohjustettu järjestörakenteen uudistusta. AKAVA-JS:n nimi muuttui vuoden 2004 alussa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestöksi JUKO:ksi. Sillä varaudutaan siihen, että STTK:laisten liittojen olisi helppo siirtyä Akavan puolelle.
JUKO:n vetäjä Kangasniemi kertoi, että häntä on jo kyselty järjestörakenteen aktiiviseksi tunnustelijaksi. Akavassa vihjaillaan, että Tehy voisi helpostikin jättää STTK:n.
STTK ei katoa maailmankartalta, jos se on järjestön puheenjohtajan Mikko Mäenpään puheista kiinni. Hän on nostanut innolla järjestönsä profiilia.
Nykymuotoinen STTK syntyi 1992, kun Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen keskusliitto TVK kaatui taloussotkuihin. TVK:n liitot siirtyivät STTK:hon, joka aiemmin oli pitkälti teknisten toimihenkilöiden kattojärjestö.
Mäenpää vastasi Kangasniemen fuusiopuheisiin kipakasti. Hän muistutti, että STTK:laiset liitot tekevät työehtosopimuksia akavalaisillekin, kun kaikilla Akavan liitoilla ei ole sopimusoikeuksia.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on puhunut jo vuosia SAK:n ja STTK:n liitosta. Mäenpää on antanut jo useasti rukkaset Ihalaiselle.
STTK:ta yritetään nakertaa myös järjestön sisältä. Toimihenkilöunionin puheenjohtaja Ilkka Joenpalo on liputtanut yhdistämisen puolesta.
Useat ammattiliitot ovat ennakkoluulottomasti laittaneet viime vuosina hynttyitään yhteen. Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto yhdistyi juuri Kemianliittoon. Neljä SAK:laista liittoa muodostivat taannoin Palvelualojen ammattiliiton PAM:in.
Ay-kentän remonttia voi kiihdyttää palkansaajien järjestäytymisasteen kehitys. Jäsenmäärät ovat olleet jo vuosien ajan laskussa SAK:ssa ja STTK:ssa. Akavalaiset liitot ja yksityisalojen työttömyyskassa ovat kasvattaneet jäsenmääriään.
Palkansaajapuolen rakennemuutokseen vaikuttaa se, että työntekijä- ja toimihenkilötoimenkuvien raja on työpaikoilla hämärtynyt.
Ay-pomojen on myös STTK:ssa tunnustettava, että työnantajapuolen järjestöjen TT:n ja PT:n yhdistyminen uudeksi Elinkeinoelämän keskusliitoksi pakottaa miettimään järjestöfuusioita.
Uusi EK ei tule neuvottelemaan kaikkien työnantajien puolesta. Etelärannan työnantajapomot eivät ole ennenkään neuvotelleet kuntien, valtion ja seurakuntien sopimuksista.
Ensi syksynä viriävä työmarkkinakierros viitoittaa pitkälti, mitä keskusjärjestökentässä tapahtuu. Liittokierros saattaisi kiihdyttää fuusioita.
Palkansaajajärjestöjen yhdistyminen veisi kehitystä siihen, että sopimukset rajoittuisivat nykyistä enemmän yleisraameihin, jolloin paikallisille ja liittokohtaisille ratkaisuille jäisi enemmän tilaa.
Yhden palkansaajien keskusjärjestön malli ei tule toteutumaan Suomessa poliittisista syistä. SAK on perinteisesti ollut vahvasti vasemmiston käsissä ja Akava porvareiden. STTK:ssa poliittinen kirjo on värikkäämpi kuin muissa järjestöissä.
Ay-pomojen olisi syytä tulla poteroistaan ulos arvioimaan kriittisesti järjestöjään. Sopimusrajat ja ja järjestörakenne eivät ole täysin pysyneet elinkeinoelämässä tapahtuneiden muutosten vauhdissa.