Samaan aikaan kun perustoiminnat Irakissa vähitellen käynnistyvät, kiristyy kiista siitä kenelle vastuu avun jakamisesta kuuluu. Kansainväliset avustusjärjestöt ovat käytännössä yhä sotilaiden armoilla. Harvat niistä ovat päässeet aloittamaan toimintaansa itsenäisesti.
Yhdysvaltain johtama liittouma on käyttänyt hätäapuun vain murto-osan 20 miljardin dollarin summasta, joka itse sotimiseen kului.
Irakin toiseksi suurimmassa kaupungissa Basrassa elämä hiipii silti kohti normaalia, vaikka arkea haittaavat vielä aseelliset ryöstelyt, hallinnon puute ja kaupunkia valvovia brittisotilaita väijyvät sala-ampujat.
"Kaupungin kolmesta puhelinkeskuksesta yksi on jo korjattu ja myös sähkönjakelu sairaaloihin käynnistänyt ainakin osittain", sanoo Kuwaitin Punaisen Puolikuun avustuskuljetuksia johtava Youssef al-Merag. Punainen Puolikuu on Punaisen Ristin arabimaissa toimiva sisarjärjestö. Kuwaitin Punaisen Puolikuun Basraan lähettämien avustuskuormien kuljetuksesta ja jakelusta huolehtivat vapaaehtoiset. Yksi heistä on Adel al-Dashti. Hänellä on erittäin hyvä peruste vapaaehtoistoiminnalleen:
"Kun Irak miehitti Kuwaitin vuonna 1990, minut pidätettiin. Olin kolme kuukautta eri puolilla Irakia sotavankina. Me vangit elimme hyvin niukasti, ja veden juomisesta seurasi lähes aina vatsatauti. Laihduimme kaikki. Tiedän hyvin miltä irakilaisista tuntuu, kun he nyt ovat samassa tilanteessa".
Katuvalot palavat taas
Muutamaa päivää aiemmin Basraan syttyivät ensimmäiset katuvalot. Nyt vilkkuvat jo liikennevalotkin - kukaan ei vain enää tunnu muistavan, mitä niiden viestit tarkoittavat. Hala Khadwania kiinnostaa eniten, koska koulut alkavat.
"Olemme menettäneet jo kuukauden. Kouluni on myös pahoin tuhoutunut ja ryöstetty. Kestää varmasti kauan ennen kuin se on korjattu", nuori nainen miettii.
Ali-veli ja äiti nyökkäilevät vakavina istuessamme olohuoneen matolla. Elämä pommitusten ja niitä seuranneen laittomuuden kauden aikana on pitänyt Khadwanin perheen paljolti sisätiloissa.
Teetä ja keksejä on silti aina tarjolla vieraille. Nurkassa odottaa telkkari ohjelmien alkamista, Playstation sähkön paluuta.
Hala opiskelee tietokonealaa, vaikka haluaisikin lääkäriksi.
"Saddamin aikana se ei täällä ollut sallittua naisille".
Perheellä on ollut vastikään juhlahetki. He ovat puhuneet Dubaissa kotiinpääsyä odottelevan isän, Abdul Mohsen Khadwanin kanssa ensi kertaa kahteen kuukauteen satelliittipuhelimella. "Kaikki itkimme huojennuksesta, hän siellä ja me täällä", äiti nyyhkäisee.
Hala joutuu odottamaan vielä koulunsa alkamista, mutta ainakin jotkut koulut Basrassa avasivat viime sunnuntaina. Tämä on tärkeä askel kohti normaalia elämää, sanoo kapteeni Duncan McSporran. Britti vastaa opetusohjelmien käynnistämisestä Basran köyhimpiin kuuluvalla Al Hayy al Markazin alueella. Siellä asuu 150 000-200 000 ihmistä, joista 40 prosenttia on kouluikäisiä. "Alueella on kahdeksan koulua. Toistaiseksi 15 opettajaa on ilmoittautunut", McSporran sanoo.
Suurin pula vedestä
Suurin pula on yhä puhtaasta juomavedestä, korostaa ainoana avustusjärjestönä läpi sodan Irakissa toiminut Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ICRC, jonka toimia Suomen Punainen Risti tukee. ICRC korjaa Basran ja muiden kaupunkien vedenjakeluverkostoa ja vedenpuhdistuslaitteistoja ja ylläpitää sairaaloiden toimintaa. Vedenjakelua tukee myös Kirkon Ulkomaanapu, jonka norjalaisen sisarjärjestön vuokraamat säiliöautot toimittavat vettä Basran slummeihin.
Jakelusta huolehtivat yhä brittisotilaat. Se kuuluisi Unicefille, mutta YK:n viranomaiset eivät ole vielä antaneet työntekijöille lupaa mennä Irakiin.
Vesiautoja saattelevat kaupungin halki brittipanssarit, jotka jakelun alkaessa asettuvat ympärille suojaksi. Sotilaista osa pitää tungeksivaa ihmisjoukkoa aisoissa, osa laskee vettä hanoista.
Välit asukkaiden ja sotilaiden välillä pysyvät hyvinä, jos vesitoimitukset sujuvat täsmällisesti, toteaa kuljetuksia suojaavan brittien Royal Fusiliers-rykmentin kapteeni Mark Walters. Pari päivää aiemmin vesi loppui kesken ja sotilaat joutuivat kivisateeseen.
Useimmiten avun jakelu Basrassa sujuu rauhanomaisesti hälystäja sekamelskasta huolimatta. Monet järjestöt haluaisivatkin jo hoitaa itse jakelun.
"Apua tarvitaan runsaasti lähikuukausina. Vakava ongelma on, että ihmiset ovat hakanneet vesiputket hajalle valuttaakseen niistä ilmaiseksi vettä. Nyt jätevesi ja juomavesi pääsevät monin paikoin sekoittumaan. Se on hyvin hälyttävää näin kesän lähestyessä", toteaa Walters.