Entisillä erityisavustajilla riittää kysyntää johtajamarkkinoilla. Poliittisten virkanimitysten ohella yhtään paremmalta ei tuoksu erityisavustajien valjastaminen lobbareiksi.
Ministereiden entisillä erityisavustajilla ja valtiosihteereillä riittää nostetta johtajiksi. Entisille avustajille saattaa vaalien jälkeen käydä jopa paremmin kuin entisille kansanedustajille ja ministereille, joilla on poliittisen uran jälkeen ollut ajoittain suuria vaikeuksia sijoittua uudestaan työmarkkinoille.
Elämä valtioneuvoston ja eduskunnan sisäpiirissä ja taustavoimissa antaakin entisille avustajille harvinaisen näköala- ja vaikuttajapaikan suomalaiseen yhteiskuntaan.
Suomen tietotoimiston STT:n tekemästä laajasta selvityksestä käy ilmi, että poliittinen erityisasiantuntemus on kuumaa valuuttaa työmarkkinoilla. Vajaa puolet entisistä erityisavustajista päätyy johtajiksi. Entisistä valtiosihteereistä puolestaan suurin osa jatkaa johtaja-asemassa.
Erityisavustajan ja valtiosihteerin puoleen käännytään silloin, kun halutaan vaikuttaa ministeriin tai halutaan tietää, missä mennään. Avustaja huolehtii kiireisen ministerin sijaan suhdetoiminnasta, lobbaamisesta, taustoittamisesta ja informoimisesta.
Erityisavustajat käytännössä neuvottelevat taustalla ratkaisut pieniin ja suuriin poliittisiin kiistakysymyksiin, joita hallituksessa esiintyy.
Erityisavustaja pitää näpeissään myös mediasuhteita ja liikkuu ketterästi ministerin ja ministeriön välisellä harmaalla alueella. Erityisavustaja rientää apuun, ennakoi, selittää, ohjaa, vaikuttaa, lobbaa ja toimii, kun ministeri toteuttaa omaa ja puolueensa politiikkaa. Sen lisäksi hän kirjoittaa tai kirjoituttaa ministerin puheet.
Hallituskauden ministerin lähimpänä liittolaisena marinoitunut erityisavustaja tuntee yhteiskunnallisen päätöksenteon perinpohjaisesti. Ei siis ihme, että erityisavustajalle karttuu osaamista, kontakteja, suhteita ja verkostoja, joita arvostetaan.
Erityisavustajan pesti toimii myös erinomaisena ponnahduslautana omalle poliittiselle uralle. Moni nykyinen ja entinen ministeri on toiminut erityisavustajana. Onpa erityisavustajan paikalta noustu joskus suoraan ministeriksikin.
Houkuttavaksi pestin tekee se, että erityisavustajalla on merkittävää poliittista vaikutusvaltaa, mutta poliittisen vastuun kantaa poliitikko seuraavissa vaaleissa. Edustaja voi jäädä rannalle, mutta erityisavustaja siirtyy uralla eteenpäin.
Kokoomusavustajat siirtyvät yritysten ja niiden etujärjestöjen palvelukseen, SDP:n avustajat jatkavat usein politiikassa, kun keskustalaiset hakevat uuden leipäpuun kunnissa ja valtiolla virkamiehinä.
Poliittisesti haiskahtavia nimityksiä tulee herrahississä koko ajan, vaikka ne kiistetään jyrkästi.
Yhtään raikkaammilta eivät tuoksu poliittisiksi muuttuneet etujärjestö- ja viestintätoimistonimitykset, joissa entiset eritysavustajat valjastetaan lypsämään valtion varoja lobattaville hankkeille – Guggenheim tästä surkeana esimerkkinä. Työnantajaleirissäkin pitää pystyä käyttämään uskottavaa ja tervettä harkintaa. Poliittinen tausta ei saa olla rasite, mutta ei liioin kohtuuton etu.