Vapaaehtoisuus, pyyteettömyys, turvallisuus, pätevyys ja ympäristötietoisuus. Siinä joukko epäitsekkäitä määritelmiä, jotka sopisivat usean Suomessa toimivan vapaaehtoistyötä tekevän kansalaisjärjestön arvoihin. Kyseiset määritelmät ovat Suomen Meripelastusseuran toiminnan arvoja.
Vapaaehtoistyö ja auttamishalu ovat suomalaisilla verissä. Arviolta joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä, kuuluu siis johonkin kansalaisjärjestöön. Pyyteetöntä ja korvauksetonta työtä tehdään toisten ihmisten, yhteisöjen tai ympäristön hyväksi seuroissa ja -järjestöissä. Vapaaehtoistyöstä saa hyvän mielen ja se on oiva tapa vaikuttaa asioiden kulkuun.
Puolestaan ne ihmiset, jotka ovat saaneet apua, muistavat loppuikänsä hyväntahtoisen kädenojennuksen. Apu on voinut pelastaa oman tai lähimmäisen hengen.
Viime syksy, kun maahan saapui tuhansia turvapaikanhakijoita, on hyvin mielessä. Oululaiset osoittivat pyyteetöntä halua auttaa vaikeassa ja ennalta odottamattomassa tilanteessa. Viranomaiset eivät yksinään olisi selvinnet taakasta.
Muutamien oululaisten aloitteesta kaupunkiin perustettiin Oulun vastaanottokeskusten tukiyhdistys koordinoimaan keräyksiä, toimintaa ja tapahtumia Oulussa ja Oulun seudulla toimivien vastaanottokeskusten ja niiden asukkaiden hyväksi. Nyt keväällä tukiyhdistyksen toiminta on vakiintunut.
Veneilijän jalka vipattaa kärsimättömästi. Ensimmäiset purje- ja moottoriveneet lipuvat Oulun edustan vesialueille toukokuun alussa. Samaan aikaan 58 meri- ja järvipelastusyhdistyksessä valmistaudutaan veneilykauteen.
Suomen Meripelastusseuran yhdistysten ensisijaisena tehtävänä on merihätään joutuneiden pelastaminen. Erilaisiin tehtäviin pelastusseuran vapaaehtoiset lähtevät joka vuosi yli 1 600 kertaa, ja todennäköisesti varmalta menehtymiseltä pelastetaan kymmeniä ihmisiä.
Meripelastusseuraan kuuluvien vapaaehtoisten työ on palkatonta, ja pelastustehtävät tehdään itsenäisesti tai viranomaisten johdolla.
Yksistään Suomen Meripelastusseuran vapaaehtoisyksiköiden ympärivuorokautinen päivystys ja hälytysvalmius avovesikaudella, toukokuusta marraskuun alkuun, sitoo vuosittain yli 730 miestyövuotta. Rahaksi muutettuna se on useita kymmeniä miljoonia euroja.
Aktiivisimmat meripelastajat antavat omasta ajastaan ison osan harrastukselle: viikonloppuja, lomia, öitä, juhlapyhiä eli perheen vapaa-aikaa.
Raha-automaattiyhdistys (RAY) rahoittaa pääosan Suomen Meripelastusseuran toiminnasta. Tänä vuonna se sai reilut 1,5 miljoonaa euroa pelastusalusten hankintaan ja korjausmenoihin, alusten ja -asemien vuosikorjauksiin sekä vapaaehtoisten kouluttamiseen. Paikallisyhdistykset, kuten Oulun Meripelastajat, raapivat rahaa toimintaan erilaisilla tempauksilla, talkootöillä, jäsenmaksuilla, lahjoituksilla, toiminta-avustuksilla sekä tilausajoista saaduilla varoilla.
Koska viranomaisten resurssit ovat rajalliset, vapaaehtoisten antamalla avulla on merkitystä.
Mitä viranomainen eli Virpiniemen merivartioasema tekisi hätätilanteessa, jos Perämerellä toimi-
vien meripelastajien auttavia käsiä ei olisi tai kalusto nilkuttaisi?
Oulun Meripelastajien vuonna 1986 hankkima pelastusvene Toppila alkaa olla tiensä päässä. Paikallisyhdistyksen osuus uuden veneen hankintahinnasta on 15 prosenttia eli noin satatuhatta euroa riippuen aluksen hankintahinnasta. Se on suuri ponnistus pienelle yhdistykselle, varsinkin kun arkea eletään kädestä suuhun.
Kolumni