Avosuon hilla on herkkä olo­suh­teil­le, eivätkä en­sim­mäi­set raa­ki­le­ha­vain­not lupaa hyvää – "Hyvät sadot ovat poik­keuk­sel­li­sia"

Hillan kukinta on ohi pohjoisimmassakin Suomessa. Kukinta-aikaan kesäkuussa Lapuan tienoilta lähti liikkeelle yöpakkasalue, joka liikkui Suomenselkää pitkin pohjoiseen.

-
Kuva: Pekka Aho

Hillan kukinta on ohi pohjoisimmassakin Suomessa.

Kukinta-aikaan kesäkuussa Lapuan tienoilta lähti liikkeelle yöpakkasalue, joka liikkui Suomenselkää pitkin pohjoiseen. Oulun yläpuolelta se kääntyi Simoon päin ja jatkoi Ranualle, joka kuuluu Suomen tärkeimpiin hilla-alueisiin.

– Tämä on saattanut tehdä kirjaimellisesti hallaa kukinnalle, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.

Monilla alueilla hillan kukinta oli kohtuullisen runsasta, mutta vasta raakileiden määrä kertoo pölytyksen onnistumisesta ja tulevasta hillasadosta.

Ensimmäiset yksittäiset raakilehavainnot eivät lupaa hyvää.

– Tiedot päivittyvät sitä mukaa, kun raakilehavaintoja alkaa satelemaan, sanoo Peltola.

Peltolan mukaan hilla on kasvupaikkansa vuoksi kaikista herkin niille olosuhteille, jotka pölytystä voivat heikentää. Hillat kasvavat alavilla mailla, joilla on helposti hallaa ja pakkasta.

Tämän lisäksi avonaisilla soilla pölyttävät lähinnä kärpäset, jotka eivät ole kovin hyviä lentäjiä.

– Voisi melkein sanoa, että pääosin avosoitten hillasadot epäonnistuvat.

Korpimaille hillaa tulee Peltolan mukaan varmemmin. Hillaa löytyy monesti vaihettumisvyöhykkeiltä, joissa suo muuttuu metsäksi.

– Jänkien reunat eivät ole ihan niin alttiita halloille ja kurjille säille. Sen lisäksi metsän puolella löytyy muun muassa kimalaisia, jotka pölyttävät myös hillan kukkia.

Kimalainen on erinomainen pölyttäjä, jota kylmyys ei häiritse. Kimalaiset eivät kuitenkaan poistu metsästä kovin kauas avosuolle.

Kahden epätavanomaisen vuoden jälkeen hillojen ennakoidaan kypsyvän melko normaalissa aikataulussa.

– Kultainen sääntö kuusi viikkoa kukasta kypsään pitää kyllä aika hyvin kutinsa.

Muhoksella on tehty kukintahavainto toinen päivä kesäkuuta, joten siellä voitaisiin päästä hillaan heinäkuun puolivälissä.

Mustikkasatokaan ei liene kummoinen

Mustikankukkien määrä on ollut korkeintaan keskinkertainen. Raakilehavaintojen mukaan pölytys ei ole onnistunut niin hyvin, kuin mitä todella hyvä sato edellyttäisi.

– Etelä-Suomessa odotetaan pari viikkoa, että päästään poimimaan mustikoita, ja Pohjanmaa tulee sitten viikon tai kaksi perässä, arvioi Peltola.

Puolukan kukinta on melko runsasta.

Luken havainnot ovat kaikkien nähtävillä verkko-osoitteessa marjahavainnot.fi.

Tavanomainen mansikkasato

Runtin mansikkatilalla Ruukissa poimittiin eilen ensimmäiset mansikat.

– Siellä täällä alkaa olla muutamia kypsiä mansikoita, kertoo maanviljelijä Paavo Runtti.

Varsinaisen poimintasesongin alkuun mennee vielä viikko, jos säät jatkuvat viileinä. Runtin mukaan esimerkiksi Polka kukkii vielä.

– Polkan kukinta ei juuri poikkea normaalista vuodesta.

Kylmät säät pidentävät mansikkasesonkia. Runtin mukaan satokausi jatkuu joka tapauksessa vielä elokuun ensimmäisellä viikolla.

Perinteinen suomalainen kesäsää on otollinen mansikan kannalta, jotta raakileet ehtivät kasvaa. Ruukissa ei odotella Ranskan helteitä.

– Kylmät yöt ja aurinkoiset päivät vaikuttavat positiivisesti mansikan sokeripitoisuuteen.