Kun sää taas pian sallii, kengät kannattaa heittää jaloistaan aina kun vain mahdollista. Eikä pelkästään mielen ja varpaiden virkistykseksi.
"Kesä on Suomen oloissa aikaa, jolloin jalat pitäisi palauttaa luonnontilaan. Kun liikutaan paljasjaloin turvallisessa ympäristössä, jalkapohjan ihon tuntoaisti vertyy ja tavallaan palautuukin", korostaa pitkään jalkaterapian lehtorina Helsingin ammattikorkeakoulussa työskennellyt Irmeli Liukkonen.
Liukkonen löytää avojaloin liikkumisesta monia hyötyjä, sillä jalkojen hyvinvointi heijastuu myös muualle kehoon.
"Alaraajojen lihastoiminta, nivelten asentotunto ja liikkuvuus aktivoituvat, kun ei ole mitään puristusta mistään päin."
Vaihtelevalla alustalla tasapainoillessaan ihminen joutuu korjaamaan pystyasentoaan. Tämä taas vaikuttaa ryhtiin, pystyasennon hallintaan ja lihasten tasapainoon.
Liukkonen korostaa, että avojaloin kulkeminen on ihmiselle alkuperäinen ja luontainen olotila.
Hyvät kengät eivät kuitenkaan aiheuta jaloille ongelmia. Sen sijaan ongelma on se, että sopimattomia tai liian pieniä kenkiä pitää jatkuvasti yli puolet suomalaisista.
"Talven aikana ihminen ei tiedä, seisooko hän hyvässä vai huonossa asennossa, ja lisäksi kengän puristukseen ja paineeseen tottuu vähitellen. Kenkä jäykistää jalkaa, varsinkin huonot ja liian kapeat kengät", Liukkonen tietää.
Vanhan kansan neuvon paljasjaloin kulkemisesta urbaanit suomalaiset ovat hylänneet osittain olosuhteidenkin pakosta. "Elintavat ovat muuttuneet ja urbanisoitunut yhteiskunta jäykistää ihmisen", Liukkonen tiivistää.
Liukkosen mukaan myös tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yhteydessä siihen, millainen alaraajan lihastasapaino ja nivelten asento on.
Oulun diakonissalaitoksen liikuntaklinikan lääkärin Tiina Nylanderin mielestä avojaloin kulkeminen on erinomaista piristystä jaloille, mutta kuormitusvirheitä tai rasitusoireita ei avojaloin kulkemalla ratkaista eikä korjata.
"Vaikka avojaloin liikkuminen harjaannuttaa asentotuntoa ja tasapainoa sekä vahvistaa jalan ja nilkan pikkulihaksia, on se tärkeää enemmänkin hyvän olon ja piristyksen kuin varsinaisten terveysvaikutustensa ansiosta", toteaa liikuntalääketieteen ja yleislääketieteen erikoislääkäri Nylander.
Hän korostaa, että haittaa avojaloin liikkumisesta tuskin on kenellekään.
"Varsinkin lapsille sitä voisi suositella. Joku aika sitten puhuttiin tällaisista lasten pullajaloista, jotka tulevat, kun jalka lepää lenkkareissa eikä aktivoidu."
Siinä missä suomalaisilla on kesämökkinsä ja luonto usein paljaiden jalkojen ulottuvilla, on Keski-Euroopassa turvauduttu avojaloin kulkemista varten maastoon rakennettuihin tuntopolkuihin.
Sveitsissä ja Saksassa avojaloin liikkumisen merkitystä on myös tutkittu.
"Nyt paljasjalkaliikkumista ollaan herättelemässä takaisin luontoon -mentaliteetillä. Keski-Euroopassa on perustettu turvalliseen maastoon tuntopolkuja. Niissä on erilaisia alustoja, esimerkiksi ruohoa, haketta ja hiekkaa, siis karheaa ja sileää alustaa."
Suomessa tuntopolkuja ei vielä ole rakennettu, sillä kaukana luonto ei ole urbaaninkaan suomalaisen ulottuvilta.
"Meillähän on puolella kansasta kesämökki, jonne voi askarrella tällaisia erilaisia tuntopolkuja ja panna vaikka vieraatkin niitä kulkemaan. Esimerkiksi kävyt ovat erittäin hyviä alustoja. Tuntopolulla kannattaa seisoa hetki yhdellä jalalla. Se on äärettömän hyvää tasapainoharjoitusta, sillä jalka joutuu tekemään työtä, kun tukipinta on pieni."
Talven jälkeen ei kannata säikähtää eikä luovuttaa, vaikka hiekka arkoja jalkoja pisteleekin. Tämä kuuluu asiaan. Sen sijaan tuntoaistia voivat heikentää jotkut sairaudet, kuten diabetes.
Avojaloin liikkumisen tuntuun pääsee kaupungissakin, sillä Suomenkin markkinoille ovat jo ennättäneet jalkineet, joissa jalka joutuu toimimaan kuten avojaloin liikkuessa. Liukkosen mukaan tämä vahvistaa sen, että paljasjalkakävelystä on todistettua hyötyä.
Nykyisin eläkkeellä oleva jalkahoitaja moittii suomalaisia siitä, että jaloista ei pidetä riittävän hyvää huolta. "Tämä on niin takapajula kuin olla voi, eurokunnossa ei kyllä olla tässä asiassa", Liukkonen puuskahtaa.
Riittävää jalkojen huolenpitoa on jokailtainen hoitorituaali eli jalkojen pesu, kuivaus ja rasvaus.
Liukkonen huomauttaa, että tuttu rituaali rauhoittaa myös nukkumaan.
Jalkapohjien iho paksuuntuu avojaloin kävellessä. Rasvaaminen kuitenkin varmistaa sen, että erityisesti kantapäiden iho ei pääse liian paksuksi ja kuivaksi eikä siten halkeilemaan.
Halkeamat voivat pahimmillaan yltää verinahkaan saakka, tulehtua ja olla todella kipeät.
"Jalkojenhoitoja voi ja kannattaa tehdä itse. Jos on kipuja ja omat konstit eivät parin kolmen viikon tehohoidon jälkeenkään auta, kannattaa käydä asiantuntijalla, joko rekisteröidyllä jalkojenhoitajalla tai jalkaterapeutilla", Liukkonen muistuttaa.