Avoin keskustelu ja hiljaisuuden murtaminen ovat keinoja, joilla seksuaalinen häirintä saadaan kitketyksi.
Jokainen voi miettiä asiaa omalta kohdaltaan ja jättää ei-toivotut koskettelut, vihjailut ja härskit jutut vähemmälle.
Keskustelu seksuaalisesta häirinnästä on jatkunut lokakuusta lähtien sosiaalisessa mediassa levinneen #metoo -kampanjan myötä. Kyse on minä myös -ilmiöstä, jossa naiset ja miehet kertovat kohtaamastaan seksuaalisesta ahdistelusta, häirinnästä ja väkivallasta.
Padot alkoivat murtua sen jälkeen kun Yhdysvalloissa amerikkalaisnäyttelijät kertoivat sosiaalisen median päivityksissä, miten he ovat uransa aikana joutuneet avainasemassa olevien henkilöiden seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Myös Suomessa Näyttelijäliitto kertoi, että vastaava ongelma on rehottanut alalla pitkään.
Asemaansa sopimattomasti hyväksi käyttäviä ahdistelijoita ja saalistajia alkoi paljastua entistä enemmän. Vaikenemisen kulttuurin murruttua keskustelu ryöpsähti liikkeelle. Usein häirinnän kohteeksi joutuminen hävettää uhria niin, ettei asiasta halua puhua. Terve piirre keskustelussa onkin ollut siirtää häpeä teon kohteeksi joutuneelta tekijälle.
Naiset niin Euroopan parlamentissa, Suomen eduskunnassa kuin tavallisilla työpaikoilla ja harrastuspiireissä ovat kertoneet kokemuksistaan. Epäasiallisen häirinnän kohteeksi eivät joudu pelkästään naiset ja tytöt vaan myös miehet ja pojat.
Kohujulkisuus on seurannut meilläkin henkilöitä, jotka ovat julkisesti pyydelleet anteeksi käytöstään. Työpaikoilla asiasta on usein hiljaista tietoa siitä, kenellä on tapana puhua vihjailevasti ja kenen kanssa ei kannata jäädä kahden kesken samaan tilaan.
Nykyinen keskustelu on jatkoa parin vuoden takaisille uudenvuoden joukkoahdistelutapauksille, joihin maahanmuuttajat syyllistyivät muun muassa Saksassa. Ilmiö järkytti laajasti, koska länsimaissa on harvemmin törmätty tällaiseen joukkoahdisteluun. Uutta sen sijaan ei ole, että seksuaalista ahdistelua muodossa tai toisessa ilmenee kaikkialla.
Vaikka Suomessa harvemmin törmää joukkoahdisteluun, tuhannet voivat kertoa, että sanallinen ahdistelu ja fyysinen kouriminen ovat jokapäiväisiä ilmiöitä.
Seksuaalista häirintää voi luonnehtia epätoivotuksi seksuaaliseksi lähestymiseksi, joka voi olla fyysistä tai sanallista ei-toivottua huomiota. Häirintä voi olla myös halventavaa puhetta, koskettelua, vihjailuja, seksuaalisväritteisiä vitsejä, ulkomuotoa tai yksityiselämää koskevia huomautuksia.
Seksuaalista ahdistelua ei pidä vähätellä tai väittää, että ilmiötä ei ole. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koululaiskysely muutaman vuoden takaa kertoi, että häirintä alkaa jo varhain.
Jopa 60 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista tytöistä ja puolet pojista on kokenut seksuaalista häirintää joskus tai toistuvasti.
Avoin keskustelu ja hiljaisuuden murtaminen ovat lääkkeitä epätoivotun ilmiön kitkemiseen. Kun asiasta puhutaan, asetetaan samalla rajoja sopivalle käytökselle. Työpaikkojen eettiset ohjeistukset voivat olla tarpeen, mutta hyväksi ohjenuoraksi kelpaa selkeä nollatoleranssi.