Hyvä lääke demokratian lisäämiseen olisi valiokuntien suljettujen ovien avaaminen. Avoimen työskentelyn kautta kansalaiset näkisivät, millä perusteella päätöksiä tehdään.
Suomessa eduskunnan työskentely on varsin avointa. Jos ei ole mahdollista mennä kuuntelemaan täysistuntoja lehterille, voi avata nettiyhteyden täysistuntoon ja valtioneuvoston tiedotustilaisuuksiin. Sähköpostiin voi tilata tiedotteita suoraan ministeriöistä ja eduskunnasta.
Myös media raportoi päivittäin laajasti keskeisistä poliittisista käänteistä, sillä lehdistöllä on vapaa pääsy eduskuntaan. Eduskunnan kuuluisassa kuppilassa kohtaavat monenlaiset intressiryhmät, jotka haluavat vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.
Töitä avoimuuden eteen on tehty rutkasti, mutta suurin este on kuitenkin se, että valiokunnat ovat edelleen suljettuja. Valiokunnat ovat paikka, jossa lainsäädännön kannalta tehdään tärkein työ. Ne laativat mietinnöt hallituksen esityksiin.
Valiokunnissa sovitetaan ja nivotaan yhteen asiantuntijakuulemisten ja puolueiden poliittisten linjausten perusteella lainsäädännön painotukset ja yksityiskohdat.
Koskapa kansanedustajat eivät ole kaiken maailman asiantuntijoita, kuullaan valiokunnissa päätöksenteon pohjaksi laajasti asiantuntijoita. Valiokunnat voivat päättää itse, keitä kuullaan, mutta valiokunnille myös tarjotaan aktiivisesti näkemyksiä toivotusta asioiden tilasta.
Asiantuntijakuulemisissa joku voi jopa muuttaa mielipidettään, mutta harva edustaja on enää vaihtanut näkökantaansa täysistunnossa pidettyjen puheiden perusteella.
Helsingin Sanomien (28.4.) selvitys kertoo, että asiantuntijakuuleminen on viime vuosina ollut vinoutunutta.
Ääneen valiokunnan asiantuntijakuulemisissa ovat 15 vuoden aikana päässeet kaksi kertaa useammin elinkeinoelämän etujärjestöt ja suuryritykset kuin esimerkiksi palkansaajien etujärjestöt.
Harva tuntee nimet Johan Åström, Kaija Kallinen ja Erkki Kontkanen. He ovat kuitenkin supervaikuttajia, sillä juuri he ovat niitä, jotka Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen ammattijärjestöjen keskusliitto ja Finanssialan keskusliitto ovat useimmiten lähettäneet eduskuntaan, kun järjestöiltä on pyydetty lausuntoa.
Vaikka asiantuntijat on syytä valita kuulemisiin asiayhteyden perusteella, on elinkeinoelämän etujärjestöjen ylivoima viime vuosien lausunnonantajana vähintäänkin kummastusta, jos ei jopa epäilyjä herättävä.
Hyvä lääke etujärjestöjen vaikutusvallan mittaamiseen on poliittinen avoimuus. Tällä hetkellä valiokuntien keskeneräisestä työstä saadaan tietoa lähinnä vuotamalla.
Demokratian kannalta olisi parempi, että eduskunnan valiokuntaistunnot olisivat lähtökohtaisesti avoimia.
Suomen kansanedustuslaitosta paljon suuremmassa Euroopan parlamentissa ja Yhdysvaltain kongressissa julkinen kuuleminen onnistuu.
Periaate siitä, että keskeneräisistä asioista ei puhuta, ei ole tätä päivää. Kansalaisilla on oikeus tietää, minkälaisten vaihtoehtojen pohjalta päätökset tehdään. Viime kädessä poliittinen päättäjä tekee ratkaisun, ja kansanedustajien luottamus mitataan neljän vuoden välein.