Vanhoillislestadiolaisen liikkeen johto vakuuttaa, että liikkeen piirissä tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö ja lähisuhdeväkivalta otetaan vakavasti. Liike ei halua suojella pedofiilejä.
Lasten etu nostetaan etusijalle, rippi ei vapauta hyväksikäyttäjiä rikosoikeudellisesta vastuusta ja rikoksiin syyllistyneet on määrä ohjata viranomaisten pakeille. Liikkeen kannalta on tervehdyttävää, että ilmiötä ei kiistetä eikä vähätellä.
Näinkin päivänselvät asiat on hyvä sanoa ääneen, jos aiemmin on jäänyt sellainen vaikutelma, että jotkut vakaviin rikoksiin syyllistyneet tekijät ovat ripin kautta saattaneet saada tekonsa anteeksi. Saati niin, että tekijä on ripittäytynyt alaikäiselle uhrilleen vaatien anteeksiantoa. Näinhän ei missään uskonnollisessa liikkeessä eikä laillisessa yhteiskunnassa voida menetellä.
On hyvä, että tutkija Johanna Hurtigin viime viikolla valmistunut tutkimus ja uhrien kertomukset ovat havahduttaneet liikkeen johdon. Hurtigin mukaan yhteisössä esiin tulleet seksuaalirikokset johtuvat osittain liikkeen rakenteesta, opetuksesta ja käytännöistä.
Liikkeen johto vakuutti torstaina valmiuttaan uudistaa toimintaansa. Herätysliikkeen piirissä tapahtuneita rikoksia ja uhrien laiminlyöntiä pahoitellaan. On oltu sinisilmäisiä, toimittu liian hitaasti, oltu liian ymmärtäväisiä tekijöitä kohtaan ja unohdettu uhrit. Reilu anteeksipyyntö olisi ollut paikallaan.
On myönteistä, että liikkeen johto lupaa arvioida ja kehittää toimintaansa lastensuojelun näkökulmasta viranomaisten ja asiantuntijoiden kanssa.
Uusi ja myönteinen piirre on myös, että uutisoinnista ei enää syytetä mediaa, vaan päinvastoin koetaan, että julkisuudesta on ollut paljon hyötyä. Epäilemättä asioiden käsittely julkisuudessa ehkäisee hyväksikäyttöä, rohkaisee uhreja kertomaan asioita ja puhdistaa ilmaa.
Läpinäkyvyys ja asioiden avoin käsittely onkin ainoa tie selvitä eteenpäin. Kun virheet on tunnustettu, on aika kiittää niitä liikkeestä nousseita henkilöitä, jotka nostivat epäkohdat julkisuuteen ja ovat kovista paineista huolimatta jaksaneet puhua asiasta.
Arkkipiispa Kari Mäkinen kiirehti vakuuttamaan, että kirkon johto on valmis yhteistyöhön. Kirkon ja herätysliikkeen johdolla onkin paljon työtä edessään. Pelkkä asioiden toteaminen ja pahoittelu eivät riitä, el-leivät menettelytavat ja asenteet aidosti muutu. Tämä työ on vasta alussa. Tärkeintä juuri nyt on kuulla ja tukea uhreja.
Murros on aina mahdollisuus. Rauhanyhdistysten keskusliiton johtajiston on syytä pohtia, onko sillä myöntämiensä virheiden jälkeen edellytyksiä jatkaa tehtävässään. Vastuu kuuluu myös johdon valitsevalle vuosikokoukselle ja sitä kautta jokaiselle rauhanyhdistykselle.
Vanhoillislestadiolaisliikkeessä on valovoimaisia naisia, jotka ovat nostaneet kipeät aiheet rohkeasti esille. Liikkeen johdossa heidät on toistaiseksi pääosin ohitettu. Rohkeutta olisi nostaa naiset esiin. Muutoin yksiäänisyys voi rapauttaa liikkeen vahvuutta.