Melu on nykymaailmassa lisääntynyt valtavasti ja ihmisten korvat väsyvät entistä varhemmin. Ennen työpaikkamelu aiheutti kuulon huononemista, mutta kuulosuojaimien ansiosta sen osuus kuulon heikentäjänä on vähentynyt. Nykyisin ongelmana on vapaa-ajan melu, jolta on vaikea suojautua.
"Huonokuuloisuus on työpaikoilla yleisempi ongelma kuin tiedetään", sanoo kuntoutusohjaaja Leena Pihlainen Kuulonhuoltoliitosta. "Huonokuuloisuus ei aina ole iän mukanaan tuomaa, vaan keskivaikeissa kuulovioissa perinnöllisyys on edelleen keskeinen selittäjä. Jonkin verran mukana on myös infektioiden jälkiseurauksia, meluvammoja ja pienempiä tapaturmia."
Oman kuulon heikkenemistä ei usein itse huomaa, usein ympäristö huomaa sen ensin. Pihlaisen mukaan moni kieltää kuulonsa heikkenemisen ja on sitä mieltä, että ihmiset vain puhuvat nykyisin hiljempaa ja televisiossa puhutaan aiempaa epäselvemmin.
Kuulon huonontuessa katoavat ensin ylä-äänet, mutta sitä ei monesti edes huomaa. Tyypillinen oire on, että melu, kova nauru tai se, että kaikki puhuvat yhteen ääneen rupeaa ärsyttämään. Puheesta ei tahdo saada selvää, koska taustahäly sotkee sen. Usein myös korvien soiminen liittyy oireisiin.
Ja mitä enemmän kuulon alentumasta kärsivä ihminen joutuu osallistumaan kokouksiin ja palavereihin, sitä rankempaa työ on, koska hän joutuu ponnistelemaan seuratakseen keskustelua. Se taas aiheuttaa väsymistä ja uupumista. Pihlaisen mielestä väsymysoireiden taakse ei usein edes nähdä. Selitys niille löytyy vasta sitten, kun kuulo tutkitaan.
Pihlainen ottaa esimerkiksi vieraskielisen luennon seuraamisen. Jos ei ymmärrä ihan kaikkea ja ajatus herpaantuu, putoaa kärryiltä ja takaisin sanomaan on vaikea päästä.
"Huonokuuloisella on vähän sama tilanne. Hän ei kuule kaikkea ja joutuu kuin palasista vähällä informaatiolla pitämään asiaa kasassa. Prosessointikin vie aikaa, eikä se aina ole niin nopeaa kuin keskustelu. Jos asia on outo ja sitä on vaikea kuulla, putoaa herkästi keskusteluista varsinkin ryhmässä", Pihlainen sanoo.
Avoimuus ja tieto
Huonokuuloisuus liitetään usein mielikuvissa vanhuuteen, vaikka se on työikäisillä erittäin yleistä. Huonokuuloista saatetaan pitää myös vähän yksinkertaisena, jos hänen vammastaan ei ole tietoa.
"Kun asia ei mene perille, tai kuulee väärin ja puhuu ihan toisesta asiasta, ei syy suinkaan ole korvien välissä, vaan kuulemisessa. Siksi korostan sitä, että huonokuuloisuudesta kannattaa kertoa avoimesti. Se selittää myös mahdolliset väärinkäsitykset", Pihlainen sanoo.
Monelle kuulon heikkeneminen on arka asia, että sen tunnustamista lykätään viimeiseen asti. "Ensimmäinen osa kuntoutusta on, että hankkii tarvittavan lääketieteellisen ja sosiaalisen tiedon vammastaan. Ja hankkii kontakteja ammatti-ihmisiin ja ihmisiin, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet kuulon huononemisen", Pihlainen neuvoo.
Riittävät tiedot vammasta auttavat tulemaan sinuiksi sen kanssa. Silloin on esimerkiksi työpaikalla helpompi selvittää asioita, joita voidaan muuttaa ja myös miettiä omia ratkaisuja siihen, miten asioita voisi tehdä toisin.
Asennekysymys
Tämän päivän työelämä vaatii erittäin paljon kuulolta. Asioita sovitaan ja päätetään kokouksissa ja palavereissa. Aikaan kuuluu myös tiimityöskentely, jossa pienessä ryhmässä sovitaan töiden hoidosta, ja kaikkien pitää oman työnsä lisäksi hallita ryhmän muiden jäsenten työt. Maisemakonttoritkin ovat taas yleistymässä. Työpaikan kuunteluolot ovat sellaisia, että niihin joko voi tai ei voi vaikuttaa.
"Heikentyneen kuulon kanssa työssä pärjäämiseen vaikuttaa hyvin paljon työpaikan toiminta- ja kommunikointikulttuuri. Kulkeeko olennainen tieto virallisesti vai kulkeeko se siellä käytävillä ja miten työtehtävät annetaan", Pihlainen sanoo.
Hänen mielestään kyse on hyvin pitkälle asenteista. "Jos ongelmaan suhtaudutaan asiallisesti, työpaikalla voidaan tehdä paljon järjestelyjä, joilla helpotetaan huonokuuloisen työskentelyä. Työtehtäviä voidaan siirtää rauhallisempaan paikkaan. On vain järjestelykysymys, istuuko huonokuuloinen keskellä maisemakonttoria vai ehkä reunamilla ja jopa vähän rauhallisemmissa oloissa. Minulla on esimerkkejä, että huonokuuloiselle on jopa rakennettu oma huone", Pihlainen kertoo.
Asia pitää hänen mielestään ottaa työpaikalla ajoissa rohkeasti esiin. Jos asian kanssa yrittää kärvistellä liian kauan, siitä usein tulee tunnetasolla liian kipeä asia.
Apuvälineitä on
Huonokuuloisen ensimmäinen apuväline on yleensä kuulokoje. Se pitäisi säätää niihin olosuhteisiin, missä sitä tarvitaan. Siis työpaikalla eikä yksinomaan kuuloaseman hiljaisuudessa. Kojeen käytön oppimiseen on varattava aikaa. Kuulolaitteen heikkous on vieläkin se, että puheen lisäksi se voimistaa myös taustahälyn.
Kuulokojeen lisäksi on olemassa myös varsin näppäriä apuvälineitä. Pihlaisen mukaan niillä on kuitenkin maine, että niitä on vaikea saada. "Apuvälineistäkin huonokuuloisen tulee hankkia tietoa ja vaatia niitä, sillä kuuloasemalla tietoja ei välttämättä tulla tarjoamaan."
Puhelimeen saa tuloäänen vahvistimen tai sen voi vaihtaa kuulokojeen käyttäjille suunniteltuun lisävahvistimeen, joka ei kovin paljon maksa.
Saatavilla on myös erilaisia ryhmäkuuntelulaitteita, jotka helpottavat osallistumista kokouksiin. Yleisimmin käytettyjä ovat radiolaitteet, joissa on lähetin ja vastaanotin. Ne ovat viime vuosina kehittyneet paljon. Vastaanotin voi olla joko kaulassa pidettävä tai kuulolaitteeseen liitettävä.