Väinölän vallanneet kolme nuorta taiteentekijää tarjoavat voimallisia visioita tämän päivän maailmasta, mediatodellisuudenkin ruokkimilta seksin ja (väki)vallan markkinoilta.
LiminkalaisenArmi Nurmisen luomalla pumpattavaa barbaraa muistuttavalla tyttönukkehahmolla on jalkojen välissä roikkuva mekaaninen sydän ja tyhjät räpsydollysilmät. Hän on luotu nähtäväksi ja haluttavaksi, ei näkemään ja haluamaan itse. Hänet voi ostaa, myydä ja vaihtaa kuin minkä tahansa tavaran.
Hyytävän ironisen ja äkkikatsomalta kiltinnäköisen maalauksen nimi on Pikku porvarinartun silmät aukeavat.
Nurmisen omakuva tuijottaa näkemään auennein kauhistunein silmin. Toisessa omakuvassa nahkaremmit kuristavat kaulaa ja sitovat kädet vartaloon. Suljetuista silmistä ja koko olemuksesta aistii tietämisen tuskan, mutta ei passiivista alistumista.
Nurmisen ekspressiiviset ja surrealistisia efektejä sisältävät maalaukset peilaavat naisen asemaa lännen ja idän kulttuureissa, joista molemmat sitovat omilla normeillaan. Molemmissa nainen on objekti. Omistettu. Melkein kuin rakastettu. Vapaus on pelkkä illuusio
LiminkalaisenJuho Tikkasen surrealistiset ja kineettiset maalaukset nousevat tekijänsä mielen kerroksista ja nostavat päivänvaloon mielen ja maailman suhteesta syntyvää sisäistä monologia. Villit ideat psykedeelisine väreineen viittaavat leikkivän ihmisen näkökulmaan. Mutta leikki ei jää pelkäksi pintailotteluksi. Kaikupohja on vakava. Ja tosi.
Pallopsykoottisen sommitelman pieni vihreä mies näyttää sikiöltä maailman kohdussa. Hammaskalusto on täydellinen, mutta sille ei ole käyttöä. Punapallotodellisuus imeytyy toisen käden ravintoletkusta mustuneeseen suonistoon.
Eräänä kauniina päivänä Tikkasen alter ego muuttuu pupillipäiseksi kukankasteluletkuksi. Ja kun kahvista tulee niin vahvaa, että siihen tulee reikä, pallot vaihtavat värinsä punaisesta vihreään kuin liikennevalot, jotka antavat kulkuluvan pinnan alle.
KempeleläinenJouna Karsi kuvaa ekspressiivisissä akvarelleissaan ja veistoksissaan ihmisen yöpuolta. Tragiikka saa joskus koomisiakin piirteitä niin kuin sarjakuvahahmoksi tyylitellyssä Sheriff John Brown -veistoksessa: hyökkäys on paras puolustus.
Mutta veriroiskeiden tahrimalla miehellä on patologinen deliriumkatse (akvarelli Viina). Toinen mies on polvistunut kuohittuna veripunaa valuvan taivaan alle (akvarelli Orja).
Karsin vaikuttavimpia töitä ovat veistos Brutaali voimainnäytös rautatankoon vangittuine käsineen ja reliefi Homicide, joka mustavalkoisuudessaan luotaa ihmismielen synkkiä syövereitä.
Näyttelyn työt toimivat toisiaan täydentävässä suhteessa keskenään. Katsomiskokemus voi olla kaunosielulle rankka, mutta myös palkitseva. Niin kauan maailmassa on toivoa paremmasta, kun sen raadollisuutta uskalletaan katsoa avoimin silmin.
Nämä nuoret kuvataiteilijat uskaltavat.