"Minulle mieluisa äänimaisema liittyy näin syksyisin tiettyyn illan hetkeen. Kun ympäristö hiljenee ja ilta pimenee, niin siihen liittyy hyvin paljon rauhoittavia elementtejä", sanoo Kaustisen kansanmusiikki-instituutin johtaja, filosofian tohtori Heikki Uimonen.
Kesäkuun alussa Kaustisilla työnsä aloittanut Uimonen väitteli vajaa vuosi sitten Tampereen yliopiston musiikkitutkimuksen laitoksella ääniympäristön muutoksesta. Väitös oli ensimmäinen ääniantropologian tai äänimaisematutkimuksen alaan kuuluva väitöskirjatason tutkimus Suomessa.
Uimonen on sekä tutkinut ääniympäristöjä että toiminut puheenjohtajana Akustisen ekologian seurassa. Seuran tarkoituksena on tehdä tunnetuksi ääniympäristön merkitystä elinympäristölle ja hyvinvoinnille ja herättää kiinnostusta ääniympäristöä kohtaan.
"Melua on pystytty mittaamaan jo 1920-luvulta saakka. Mutta ei mittaaminen itsessään vähennä sitä. Äänimaiseman tutkimuksessa onkin tietyllä tavalla tavoitteena se, että saadaan kansa kiinnostumaan omasta ympäristöstään", Uimonen painottaa.
Ihmisten reaktioiden perusteella juuri häiritsevä melu ja suoranainen äänisaaste ovat niitä tekijöitä, jotka herättävät kiinnostuksen aistia ympäristöä korvilla tavallista tarkemmin.
Uimosen mukaan tutkimustyön ja Akustisen ekologian seuran toiminnan avulla halutaan kiinnittää huomiota myös korvaa ja mieltä miellyttäviin ääniin.
"Tällä tavalla saadaan ihmiset pohtimaan myös sitä, mitkä äänet ovat säilyttämisen arvoisia. Häiritsevien ja miellyttävien äänten välistä dialogia käymällä voidaan pohtia sitä, millaiseksi äänimaisema halutaan muodostaa."
Kuulijan korvissa
Uimosen mukaan pelkästään hiljaisuutta ylistämällä ja melua moittimalla ympärillä olevat äänet saavat liian yksiulotteisen kohtelun.
Esimerkiksi kaikesta metelistä hiljentyvä tehdas voi aiheuttaa kokonaisessa kaupungissa suoranaisen katastrofin.
Puhdas melumoralisointi on siinäkin mielessä arveluttavaa, että hiljaisuuden määrittelemiseen tarvitaan melua - ainakin käsitteellisellä tasolla.
Uimonen haluaa korostaa, että näiden kahden ääripään välillä tapahtuu paljon. "Pitäisi puhua jatkumosta eikä polarisoida asioita pelkästään hyviksi ja huonoiksi."
Tutkittavaa riittää
Suhteellisen tuoreelle äänimaisematutkimukselle riittää jatkossa tutkittavaa, sillä esimerkiksi viime vuosilta tuttu digitalisoituminen on muuttanut laadullista ääniympäristöä miltei yhtä radikaalisti kuin teollistuminen ja polttomoottorin keksiminen.
"Tulevaisuudessa itseäni kiinnostaa taustamusiikki ja ympäristön melodisoituminen eli melodisten äänien uudet käyttöyhteydet. Tällöin ei enää puhuta perinteisestä musiikin käytöstä, vaan kännyköiden soittoäänistä ja taustamusiikista", Uimonen sanoo.
Tavaratalojen taustamusiikki, muzak, uppoaa monille jälkiä jättämättä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta huolella harkituilla musiikkivalinnoilla voidaan sekä houkutella ihmisiä tiettyihin paikkoihin tai karkottaa muualle.
Esimerkiksi Tampereen Koskikeskuksen takapihalla häiriötä aiheuttaneista nuorista päästiin eroon suuntaamalla sinne tehokas valaistus ja klassista musiikkia kaiuttimista kaikumaan.
Äänet ovat siis tehokas vallan väline.
"Vielä tylymmälle puolelle nuorten karkottamisessa on menty Englannissa. Siellä havaittiin, että koska nuoret kuulevat korkeat äänet paremmin kuin vanhemmat ihmiset, niin korkeat äänet myös ärsyttävät nuoria. Joidenkin kauppojen edustalla alettiinkin käyttää korkeita ääniä toistavia laitteita. Ne eivät toisaalta häiritse maksavia asiakkaita, mutta niiden avulla saadaan syljeskelijät pois", Heikki Uimonen sanoo.
Tänään Hiljan päivänä vietetään valtakunnallista hiljaisuuden päivää. Tänä vuonna teemana on ääniympäristön merkitys ihmiselle.