Serbeillä oli valittavanaan kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseen suuntaava presidentti Boris Tadicin linja ja itseensä käpertyminen Venäjän kainalossa äärinationalistisen Tomislav Nicolicin johdolla. Onneksi Tadicin linja voitti vaaleissa.
Valinta kahden linjaltaan selkeästi erilaisen presidenttiehdokkaan välillä sai serbit lähtemään vaalien toisella kierroksella sunnuntaina liikkeelle selvästi vilkkaammin kuin tammikuussa ensimmäisellä kierroksella. Istuva presidentti, Demokratiapuolueen Boris Tadic saa jatkaa, mutta ero vastaehdokkaaseen, tiukan äärikansalliseen Radikaalipuolueen Tomislav Nikoliciin jäi niukaksi. Juuri äänestysaktiivisuuden kohoamisen arvioidaan auttaneen Tadicin voittoon.
Presidenttinä Tadic on vienyt Serbiaa pitkän eristyksen jälkeen pienin askelin, jopa hieman varovaisesti, kohti EU:ta. Suunta on kuitenkin selkeä. Hän lupasi tiivistää edelleen Serbian kansainvälisiä suhteita. Nicolic puolestaan lietsoi serbien kansallistunteita, kertoi heidän karsineen vääryyttä ja nöyryytyksiä lännen taholta ja määritteli Venäjän Serbian luotettavimmaksi kumppaniksi.
Tadic oli ilmeisen oikeassa varoitellessaan, että Nicolicin voitto veisi Serbiaa takaisin kohti eristystä. Tadic luonnehtikin presidentinvaalia kansanäänestykseksi siitä, haluaako maa valita Euroopan unioniin johtavan tien. Serbialla on tosin vielä paljon tehtävää unionin jäseneksi päästäkseen, mutta ainakaan eurooppalaista yhteistyötä torjuen se ei onnistuisi.
Kova pala myös Tadicin presidenttitaipaleella tulee olemaan Kosovon maakunnan itsenäiseksi julistautuminen. Albaanienemmistö ilmoitti tekevänsä niin lähiaikoina, voittaapa Serbian vaalit kumpi tahansa ehdokas. Serbit eivät pidä lainkaan siitä, että EU-maat osoittavat myötämieltä Kosovon itsenäisyyspyrkimyksille. Myös Tadicin johtama Serbia tulee varmasti osoittamaan, että Kosovon irrottautuminen ei mene seurauksitta.
Serbian vaalituloksesta iloinneessa EU:ssa on toivottu albaanien viivyttävän itsenäistymisjulistusta, mikäli Tadic voittaa. Niinpä Kosovolta odotetaankin nyt ratkaisua aikaisintaan 17. helmikuuta. Nicolicin voittaessa maakunta olisi ilmeisesti ilmoittanut välittömästi itsenäistymisestään, Serbian reaktioista piittaamatta.
Aluekiistat ovat hankalia missä tahansa. Kosovossa kireyttä lisää serbivähemmistö, jonka elinolot Serbia haluaa turvata jatkossakin. Myös EU:n on periaatteidensa mukaisesti pyrittävä vaikuttamaan niin, että serbit eivät jää Kosovossa sorrettuun asemaan. Lähiaikoina joudutaan pohtimaan, pitäisikö Kosovon pohjoisosan serbien saada itsehallinto.
Vaaleissa kummitteli edelleen Slobodan Milosevicin haamu. Useimmat serbit muistelevat kauhulla aikaa, jolloin maa kärsi ensin sodista ja sitten eristyksestä. Vaikka juuri Serbiassa kaivataan suuren ja vahvan Jugoslavian aikoja enemmän kuin missään muualla Balkanilla, rauhan jatkuminen on silti päällimmäinen toive.
Balkanin vakautuminen on tietysti koko Euroopan etu, maanosan rauhalle välttämätöntä. Siksikin EU:n on syytä pitää aktiivisesti yhteyttä Serbiaan ja auttaa maata korjaamaan Balkanin sotien henkisiä ja taloudellisia vaurioita.
Koskaan ei silti pidä unohtaa, että kaksi merkittävää sotarikollista, Radovan Karadzic ja Ratko Mladic, piileskelevät jossakin Serbiassa. EU:n täytyy jatkossakin vaatia, että heidät vangitaan ja luovutetaan Haagin kansainvälisen oikeusistuimen tuomittaviksi. Niin kauan kuin kaksikko on vapaana, EU:n ja Serbian suhteissa on paha särö.