Ilmeisesti presidentti Martti Ahtisaarta on aina arvostettu enemmän maailmalla kuin kotimaassa. Hänen presidenttitaipaleensa ei ollut samanlaista huippusuosion aalloilla ratsastamista kuin mitä on ollut Tarja Halosen kausi.
Tykkäämisindeksejä, jotka eivät kerro tippaakaan siitä, miten Suomi nähdään maailmalla ja jotka eivät välttämättä kerro mitään suosiossa olevan poliitikon merkityksestä, totesi Ahtisaari mielipidetiedusteluista.
Happamissa kommenteissa on epäsuoraa kritiikkiä Haloselle.
Sekä toimittaja Hannu Lehtilän juuri ilmestyneestä Tarja Halosta käsittelevästä kirjasta kuin Ahtisaaren ruotsalaisen kansanpuolueen presidenttiehdokkaan Henrik Laxin vaaliseminaarissa esittämistä kommenteista heijastuu myös se, miten kipeä asia sosialidemokraateille edellisten presidentinvaalien alkuasetelma edelleen on.
Ilmiselvästi asioita ei ole puhuttu selviksi edes kulisseissa. Tapahtumathan johtivat Halosen voittoon SDP:n esivaalissa, presidenttiehdokkuuteen ja lopulta maan johtoon sekä Ahtisaaren väistymiseen yhden kauden jälkeen. Miksi näin todella kävi, sitä ei ole kunnolla kerrottu.
Hyvin yleinen käsitys on, että Ahtisaari olisi halunnut jatkaa presidenttinä toisen kauden, mutta ei ollut valmis SDP:n esivaaliin. Puolueessa ehdokasjuna taas oli puuskuttanut sen verran pitkälle, ettei esivaalia olisi voitu välttää muuten kuin pakottamalla muut luopumaan.
Aihe tuntuu olevan yhä SDP:ssä koskematon tabu, arka asia. Se myös synnyttää hieman piikikkäitä kommentteja puolin jos toisinkin.
"Sinusta ei ainakaan koskaan tule Suomen presidenttiä", paukautti joku Haloselle, kun kulissien takainen keskustelu edellisten vaalien alla kävi kuumimmillaan SDP:ssä. Lähdesuojaan vedoten Lehtilä ei paljasta kuka on tämän sitaatin takana.
Halonen itse on Ahtisaarelle hyvin lojaali eikä ole halunnut kertoa Lehtilälle tarkemmin kevättalven 1999 tapahtumista. Suunsa on tiukasti pannut kiinni myös Ahtisaari.
Kirjassa kuitenkin kerrotaan, että Halonen otti kipakasti yhteen Ahtisaaren kanssa siinä vaiheessa, kun tältä odotettiin päätöstä jatkosta. Seuraavista sitaateista ole ole kovin vaikea tehdä yhteenlaskuharjoituksia:
"Silloin hän sanoi aika tiukasti, että ei ole minun asiani huolehtia siitä... Sitten hän sanoi minulle varsin selvästi sen, mitä hän ajatteli minun mahdollisuuksistani."
Seinien sisäpuolella käytettiin kovaa kieltä eikä arvioita toisen mahdollisuuksista kaunisteltu. Haavoja sieluun jäi ilmeisesti molemmille puolille. Nyt kaikki varovat ripottelemasta niille suolaa.
Haavojen aukirepiminen tilanteessa, jossa Halonen nauttii kilpailijoihin verrattuna ylivoimasta suosiosta, voisikin kostautua.
Piikittely kuitenkin jatkuu muun muassa Nato-lausunnoissa. Ahtisaaren mukaan Suomesta puuttuu johtajuutta Nato-kysymyksessä. Halonen vastasi kipakasti: nykyaikaista demokratiaa on se, ettei sellaista johtajuutta, jossa yksi ihminen sanoo, mitä pitää tehdä, enää ole.
Halosen vaalipäällikkö puolestaan selittelee sitä, että Ahtisaari käy muiden paitsi Halosen seminaareissa: se ei kuulu poliittiseen kulttuuriin, että ex-presidentit osallistuvat päiväpolitiikkaan.
Näyttää kuuluvan muilla kuin demareilla. Eikö Ahtisaari kelvannut vai eikö hän suostunut?
Mielenkiintoinen tieto Lehtilän kirjassa on myös se, että Halonen ei puhunut kertaakaan ehdokkuudestaan puolueen silloisen puheenjohtajan, pääministeri Paavo Lipposen kanssa. Miksi ei?