Torstai-iltana kännykkään kumahti tekstiviesti ystävältä: "Meille syntyi tänään pieni hyvinvoiva tytär. Olemme ikionnellisia".
Viesti tuli nopealla sopeutumisaikataululla, sillä olin kuullut äitiyslomalle jäännistä vasta muutamaa päivää aikaisemmin. Tästä huolimatta uutinen oli ihana ja ikionnellisuus toisten puolesta pakahdutti omaakin rintaa. Riparina lähti pendolinokaupalla halauksia ja onnea.
Myöhemmin pälkähti mieleen, että näissä tapauksissa tavataan perinteisesti kysyä, kuinka synnytys on sujunut. Ja keskusteltu asiantuntevasti tuon luonnollisen tapahtuman kulusta, kestosta, fiiliksistä ja siitä, miten kipuja juuri tämän synnytyksen kohdalla oli lievennetty.
Niitä kysymyksiä en saa suustani ikinä.
Perinteisen mallin mukaan miehillä on armeijajutut ja naiset ruotivat synnytyksiä. Itse viihdyn paremmin siinä porukassa, jonka puheissa vilahtelevat sanat avautua, hyytyä, hässäkkä, käsi, ponnistaa, rättisulkeiset, seksintappajat, sykkiminen, tunteroinen, v-käyrä ja verikauha siinä miehekkäämmässä merkityksessä.
Vaikka olo ilman inttislangin sanakirjaa on toki ulkopuolinen.
Synnytysjutuissa taas välähtelevät sanat avautumisvaihe, petidiini, epiduraali, ponnistaa, vesirakkulat, synäri, piikkikammo, s-käyrä ja supistus.
Niitäkin kuunnellessa olo on ulkopuolinen, joskin eri tavalla. Nainen, joka ei osallistu keskusteluun jälkeläisten maailmaansaattamisesta, on kuin sivari miesten pukuhuoneessa. Ei-tosimies, jonka vähäistä antia keskusteluun kyllä kuunnellaan, mutta kuin sanattomasta sopimuksesta hänen mielipiteitään voidaan yhteisesti väheksyä.
Ei se näistä asioista ymmärrä.
Kun "synärit" tulevat puheeksi naisten kesken, vaivaannun välittömästi. Vasenkätisten kätilöiden ja tumpuloiden anestesialääkäreiden parjauksen kyllä kestän, mutta poistun mieluusti paikalta ennen avautumisvaihetta.
Miksi ihmeessä synnytyksiä täytyy vertailla kahvipöydässä, bussissa tai bileissä? Eivätkö ne muista tunnu yhtä yksityisiltä asioilta kuin esimerkiksi vatsan toimiminen tai parisuhteen intiimit puolet? Eikö kokemusten tivaaminen tunnu tungettelevalta?
Saatan olla väärässä. Ehkä naisten "pitää" puhua lapsivuoteesta, samalla tavalla kuin kaikkien "pitää" kuulua kirkkoon ja olla heteroita. Ja miesten käydä armeija.
Älkää käsittäkö väärin. Ylitsepääsemätön vastenmielisyyteni synnytysjuttuja kohtaan ei johdu siitä, ettenkö olisi itse saanut kokea tuota naiselämän kukkeinta tapahtumaa. Se johtuu siitä, että sellainen on jo takana.
Ja kyllä, jo silloin tuntui, että eikö mitään saa pitää vain itsellään.