Kuinkahan paljon Oulussakin on mielenterveyden ongelmista kärsiviä ihmisiä, joilla ei ole silmiensä edessä muuta kuin ahtaat betoniseinät ja kaverina useimmiten vain kaljapullo? Ihmisiä, jotka ovat täysin yksin ajatustensa ja sairautensa kanssa. Pelko, häpeä, syyllisyys ja epäonnistumisen tunne saavat käpertymään ja kuntoutuminen estyy tai ainakin viivästyy.
"Tarvitaan oivallus. On pakotettava itsensä lähtemään ulos maailmaan ja rohjettava kysyä apua. Ja kun nämä askeleet saa otettua, tukea ongelmiin löytyy aivan varmasti." Näin toteavat SirkkaLiisa Torvinen ja Raimo Kivelä.
Torvinen ja Kivelä tietävät, ettei mielenterveyskuntoutujan ole helppo lähteä ulos maailmaan. SirkkaLiisa putosi kymmenen vuotta sitten tyhjän päälle 15 työvuoden jälkeen. "Sairaslomalle vain ja kotiin. Se oli täydellinen pudotus pohjalle, työn myötä hävisi koko elämänsisältö. Häpeän tunne oli voimakas, eikä se vieläkään ole kokonaan hellittänyt, vaan asiaa on edelleen työstettävä." Torvinen patisti kuitenkin itsensä liikkeelle ja apua löytyi Oulun mielenterveysyhdistyksen Hyvän mielen talolta.
Mielenterveyskuntoutujien ja heidän omaistensa tueksi perustettu Hyvän mielen talo ja sieltä tarjottu tuki tempaisivat SirkkaLiisan taas arkeen ja työhön. "Vuosi romahduksen jälkeen olin jo mukana konferenssimatkalla Hollannissa. Olihan se aivan uskomatonta, että suoraan pohjalta olin taas mukana tekemisessä, jolla on jotain merkitystä. Ja minä olin yksi toimijoista", Torvinen muistelee.
Itsensä ja kaverin vahvistamista
Avautuminen ja sen jälkeen vahvistuminen, voimaantuminen ja itsensä kokeminen hyväksytyksi. Tässä ovat termit, jotka sekä Torvinen että Raimo Kivelä allekirjoittavat oman kuntoutumisensa avainsanoina. Samojen termien vuoksi he tänään tekevät vapaaehtoistyötä täyspäiväisesti. "Tämä on sellaista sydämestä lähtevää työtä. Tämä talo antaa mahdollisuuden toimia, osallistua tai vain kahvitella ja oleskella - ihan oman kunnon mukaan", Raimo kehuu.
SirkkaLiisa Torvinen lisää, että kun on itse paljon saanut ja kokenut tulevansa hyväksytyksi, haluaa oman hyvän olonsa jakaa toisten kanssa.
"Teen työtä itseni ja oman vahvistumisen takia. Samalla toivon, että kauttani myös toiset saman kokeneet voisivat kokea olevansa tärkeitä ja vahvistuisivat."
Kivelä ei ole kokenut sairastumistaan häpeällisenä, mutta ei hänenkään elämänsä auennut helposti.
Tekemistä ja vuorovaikutusta
"Nykyisenkaltaista vertaistukea ei silloin ollut, sairastumisen jälkeen olin arka ja itseluottamus oli hukassa. Aloitin vapaaehtoistyön Hyvän mielen talolla pari kuukautta ennen SirkkaLiisaa vuonna 1997. Olihan siinä valtava kasvun paikka, kun joutui 30-50 ihmisen eteen esittelemään talon toimintaa. Onnistumisten kautta alkoi jälleen uskoa itseensä."
Mielenterveyden keskusliitto aloitti vertaistoiminnan kehittämisen kymmenen vuotta sitten. SirkkaLiisa Torvinen ja Raimo Kivelä kuuluvat tämän työn oululaisiin uranuurtajiin. He haluavat olla ennen kaikkea kuulijana, kannustajana ja tukijana niille, jotka ovat yksin sairautensa ja elämänsä kanssa. Vertaistukija ei ole terapeutti eikä hoitaja. Hän jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Vain samat ongelmat kokenut voi ymmärtää toista.
Vaikka ajatustenvaihto ja sisällä vellovien tunteiden purkaminen puhumalla toisen ihmisen kanssa on iso apu kuntoutumisessa, keskusteluryhmistä alkanut vertaistyö ei ole vain puhumista. Vertaistoiminta on myös tekemistä. "Jokaisella ihmisellä on luontainen tekemisen tarve. Mielenterveysongelmissakin tekemisen puute on yksi kuntoutumisen esteitä. Siksi on tarjottava mahdollisuuksia tehdä ja toimia", Kivelä sanoo.
Ryhmänvetäjänä toimiva Torvinen toteaa, että tekemisen kautta päästään siihen, että tulija voi kokea itsensä hyväksytyksi - ryhmässä, omassa ympäristössään ja sitä kautta myös yhteiskunnassa.
Raimo Kivelä on usein ensimmäisten tuttavuuksien joukossa, kun Hyvän mielen taloon tulee uusia asiakkaita. Hän esittelee hoitoyksiköistä omaishoitajansa kanssa tulevalle asiakkaalle yksikkönsä toimintaa ja tapoja. SirkkaLiisa Torvinen vetää parhaillaan maalausryhmää, mutta on ollut mukana myös videoiden teossa, cd-projekteissa, valokuvanäyttelyiden teossa ja muissakin taidepainotteisissa ryhmissä.
SirkkaLiisa Torvinen ja Raimo Kivelä toivovat, että yhä useampi rohkaistuisi hakemaan mielenterveysongelmissaan vertaistensa tukea. He ovat itse parhaat esimerkit siitä, että vaikeudet on tehty voitettavaksi. Siihen tarvitaan vain omaa tahtoa ja ponnistusta. Omalla kuvallaan ja nimellään Torvinen ja Kivelä haluavat madaltaa kynnystä lähteä hakemaan apua. "Salailu ja peittely ei ole hyväksi. Ei ole mitään häpeämistä siinä, että on sitä mitä on", vapaaehtoistoimijat muistuttavat. He molemmat elävät tässä hetkessä täyttä elämää ja toivovat, että voisivat auttaa muita kohtalontovereita saavuttamaan saman elämäntilanteen.