Samalla kun Suomi jyräsi pienten alkuvaikeuksien jälkeen tiensä MM-välieriin, muutama valmentajasopimus sementoitui jatkumaan myös näiden kisojen jälkeen. Nyt ob varmaa, että Jukka Jalonen esikuntineen touhottaa leijonien vaihtoaitiossa myös ensi vuonna, kun MM-kekkereitä fiilistellään Suomessa.
Jos nimittäin Suomi olisi jäänyt Bratislavassa sijoille 5-8 jo kolmannen kerran peräkkäin saman päävalmentaja alaisuudessa, Jalosen jatkaminen olisi käytännössä kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Vaikka huipulla tuulee ja kilpailu MM-mitaleista on hirvittävän kova, Suomen kokoiselle intomieliselle kiekkomaalle nuo sijat eivät kerta kaikkiaan riitä.
Minimisaavutus on paikka neljän joukossa, mikä kieltämättä täyttää seitsemän suuren kiekkomaan keskinäisessä välienselvittelyssä myös realismin tunnusmerkit.
Ottelu Norjaa vastaan oli juuri odotetun helppo tai vaikea kuin ennakkoon saattoi aprikoida. Norja teki kuin tekikin avausmaalin, eikä lainkaan pelannut huonosti, mutta voittamisen kulttuuri ja kokemus kovista peleistä käänsivät kamppailun Suomelle.
Vastustajan tekemästä avausmaalista on tullut leijonien otteluissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Jotkut ihmiset tarvitsevat ympärilleen kaaosta tai tiukkoja aikatauluja, jotta saisivat jotain aikaan. Näillä ihmisillä työpöytä ei ole koskaan järjestyksessä.
Leijonatkin nähtävästi tarvitsevat oman herätyksensä, joka syntyy samalla hetkellä, kun vastustaja tekee johtomaalin.
Kun kiekko putoaa perjantaina myöhään perjantai-iltana jäähän, todennäköisesti ensimmäisenä ilmaan eivät nouse suomalaiset kädet ja mailat.
Päävalmentaja Jalonen on saanut kasaan paketin, jossa liikkuvat osat on saatu omilleen paikoilleen. Peli on vaivalloisen alun jälkeen kehittynyt kaiken aikaa. Hyökkäyksessä on luovuutta, mielikuvitusta, taitoa ja työntekoa on aivan riittämiin, ja myös puolustuksen leveys riittää tälle tasolle, joten leijonien ainoa kysymysmerkki liittyy maalivahtipeliin.
Herättävätkö Petri Vehasen torjunnat riittävän kovaa luottamusta myös kotikatsomoissa? Valmennusjohto luottaa jo virkansa puolesta hänen kuin vuoreen, mutta Vehasen koko kuva ykkösmaalivahtina joutuu todelliseen mittarin vasta mitalipeleissä. Suomen parhaat maalivahdit ansaitsevat elantonsa NHL:ssä, josta Suomi on yleensä saanut MM-kisoihin ykkösvahtinsa. Suomalaisten sisäisessä maalivahtirankingissa Vehanen mahtuu ehkä sijoille 10-15.
Jos näistä lähtökohdista pääsee MM-finaaliin saakka, se kertoo kahdesta asiasta. Muiden huippumaiden iskukyky ei juuri nyt hivele taivaita tai sitten leijonien viisikkopuolustus ja alivoimapeli saavat omasta osaamisestaan kevättodistukseen täyden kympin.