Saariselällä pidetty kahdeksan ulkoministerin kokous oli oivaltava veto ulkoministeri Alexander Stubbilta.
Kokouksen lopullinen saldo Suomen kannalta selviää kuitenkin vasta tuonnempana. Suomalaiset tietävät, kuinka mieltä nostattava paikka Lappi voi kevättalvella olla.
Nyt sen tietävät myös ne seitsemän eurooppalaista ulkoministeriä, jotka heidän suomalainen kollegansa Alexander Stubb oli viime viikonlopuksi kutsunut Saariselälle epäviralliseen tapaamiseen.
Ulkoministerit ovat hallitustensa vilkkaimmin liikkuvia jäseniä. Samalla he ovat maittensa poliittisen linjan muodostamisen raskainta kalustoa.
Kahdeksan ulkoministerin kokoaminen kokonaiseksi viikonlopuksi saman katon alle lappilaiseen kelolinnaan ei ole vähäpätöinen saavutus.
Normaalisti tuollainen joukko elää ja neuvottelee minuuttiaikataulun mukaan. Heidät nähdään yleensä nousemassa kiireisinä mustista autoista.
Saariselällä vieraat sen sijaan nousivat potkukelkkojen jalaksilta, istuivat oloasuissa takkatulen ääressä, ja aikaa yhteisille neuvotteluillekin oli minuuttien sijasta tunteja.
Eurooppa ei Saariselällä ehkä saanut uutta suuntaa, mutta ei muuttunut ainakaan huonommaksi paikaksi. Erityisesti kahden henkilön tulo paikalle oli erityisen merkittävää.
Toinen heistä oli EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja eli unionin ulkoministeri Catherine Ashton, toinen Turkin ulkoministeri Ahmet Davutoglu.
Ashton elää uudessa työssään vaihetta, jossa ratkaistaan, nouseeko hän kansainvälisen politiikan näkyvimpien vaikuttajien joukkoon.
Kritiikki yllättäen virkaan valittua brittiä kohtaan on muutaman ensimmäisen virkakuukauden aikana ollut rajua. Hänen potentiaaliaan ei kuitenkaan kannata aliarvioida. Hän on tärkeä linkki EU:n päätöksenteon ytimeen.
Stubbin ja muiden ulkoministerien halun luoda toimivat keskustelusuhteet Ashtoniin liittyvät myös ulkoministerien kamppailuun omasta asemastaan:
Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan jäsenmaiden ulkoministerit eivät enää kuulu EU-huippukokousten peruskalustoon, sen sijaan EU:n ulkoministeri on paikalla.
Hänen kauttaan jäsenmaiden ulkoministerit saavat lisäkanavan kotimaidensa näkemysten välittämiseen.
Turkin ulkoministerin kutsuminen EU-yhteyksiin on perusteltua jo siksi, että kyseessä on unionin jäsenyyttä tavoitteleva yli 70 miljoonan asukkaan maa.
Ylipäätään maan strateginen merkitys on vain kasvamaan päin. Ei ole pahitteeksi, jos tietämys toisen ajatuksista ja tavoitteista on molemmin puolin vankka.
Henkilökohtaisille suhteilla on diplomatiassa ylipäätään paljon enemmän merkitystä kuin mitä usein muistetaan.
Nyt Davutoglu pääsi selvittämään maansa akuuttia kiistaa Ruotsin kanssa. Samoin hän toi erilaisen näkökulman keskusteluun Iranin ydinohjelmasta.
Suomen tavoitteet Saariselän kokouksessa liittyivät muun muassa siihen, että maa saisi oikeudenmukaisen osan EU:n uudessa ulkosuhdehallinnossa jaossa olevista viroista. Oletettavasti samansisältöisiä toiveita ja terveisiä oli Ashtonille muillakin paikalla olleilla ministereillä. Lobbauksen vaikutus selviää piakkoin.
Suomen ja Rovaniemen kannalta lupaava oli Ashtonin ilmoitus siitä, että hän suhtautuu myönteisesti unionin arktisen informaatiokeskuksen sijoittamiseen Rovaniemelle.
Ratkaisun asiasta tekee komissio, jonka varapuheenjohtaja Ashton on. Yllätykset EU-päätöksenteossa ovat kuitenkin sen verran yleisiä, ettei samppanjapulloja kannata täällä ihan vielä poksautella.
Ulkoministeri Alexander Stubb oli houkutellut Saariselälle muun muassa EU:n ulkoministerin Catherine Ashtonin.