Presidentti Urho Kekkosen toteamus, että maamme ja mantumme eivät milloinkaan ole rahalla ostettavissa joutuu nykypoliitikkojen eräänlaiseen testiin EU:n uuden perustuslain ja laajentumisen myötä.
Silti Kekkos-tutkija professori Juhani Suomi ei lähtenyt edes arvuuttelemaan, olisiko Kekkonen nykytilanteessa kannattanut EU:n perustuslaista kansanäänestystä.
Suomen mukaan Kekkosen kolmatta kautta leimasi poikkeuksellinen ulkopoliittinen aktiivisuus. Uusia avauksia tehtiin ennätysmäärä. Oli mm. EEC-vapaakauppasopimus, YK:n pääsihteerikilpa, Saksan paketti, aloite ydinaseettomasta vyöhykkeestä ja Etyk-prosessi.
"Suomella ei ole milloinkaan ollut yhtä aikaa näin monia laajakantoisia aloitteita", Kekkos-tutkija Suomi kehaisi.
Lisäksi Kekkonen otti erityiseksi tehtäväkseen vuosina 1969-74 Suomen puolueettomuuspolitiikan uskottavuuden lisäämisen. Tässä Kekkonen onnistui lännessä jopa yllättävän hyvin.
Erityisesti Ranska ymmärsi Suomea. Sen sijaan suhteet Ruotsiin alkoivat suvantovaiheen jälkeen jäähtyä. Suomen mukaan yksi syy oli se, että Kekkonen ja Olof Palme eivät milloinkaan löytäneet yhteistä säveltä.
Pelikuvan kääntöpuolella suhteet kiristyisivät Neuvostoliiton kanssa. "Ensin oli epäluuloa, vähitellen kielteistä asennetta ja lopulta Neuvostoliitto kiisti koko puolueettomuuspolitiikan käsitteen olemassaolon", Suomi totesi Urho Kekkosen päiväkirjojen kolmannen osan julkistamistilaisuudessa tiistaina Helsingissä.
Isänmaan kuulovartiossa
Professori Suomen mukaan Neuvostoliiton asenne muuttui olennaisesti Tshekkoslovakian kriisin jälkeen. Sen jälkeen itänaapuri oli Suomelle taustalla uhkaava tekijä, joka oli pakko ottaa huomioon kaikissa ratkaisuissa.
"Neuvostoliitto pyrki ensi kertaa kytkemään Suomen hyvin tiiviisti yhteyteensä. Yya-sopimusta pyrittiin laajentamaan", Suomi huomautti. Tämä näkyi muun muassa siinä, että yya-sopimuksen katsottiin kulkevan puolueettomuuspolitiikan edellä.
Kekkonen oli Suomen mukaan "alituisessa isänmaan kuulovartiossa" ja noudatti idänsuhteissa myös edeltäjältään J.K. Paasikiveltä saamansa oppia: "On aina hyvä nostaa hattua. Se ei maksa mitään."
Neuvostoliittoa pyrittiin informoimaan Suomen siirroista mahdollisuuksien mukaan etukäteen. Tällä Suomi selittää myös Kekkosen tiiviistä ja myös protokollan ohittaneita henkilösuhteita.
Kekkosen lähtökohtana oli se, että Neuvostoliittoa kohtaan on koetettava puolustautua ennakoivilla siirroilla.
Suomi selittää Kekkosen kammolla yya:ta ja etenkin sitä koskevia konsultointeja kohtaan sen, että Suomi lähti liikkeelle rohkeilla aloitteilla.
Nordek oli
ainoa tappio
Ulkopolitiikkaa Kekkonen johti Suomen mukaan suvereenisti ja oli myös "oma ulkoministerinsä".
Ainoa asia, jossa Kekkonen syrjäytettiin, oli kaatunut hanke pohjoismaiden keskinäisestä talousliitosta Nordekista.
Päiväkirjassaan Kekkonen vaikeroi, ettei ymmärrä, miksi tuolloin pääministerinä ollut Mauno Koivisto peruutti Nordek-kokouksen ja "huseeraa yksin koko ajan".
Tämä vaikutti Suomen mukaan merkittävästi Kekkosen ja Koiviston myöhempiin suhteisiin.
