Pelson vangeilla on sunnuntaina puolen päivän aikaan valinnan paikka.
Keskusradio kaiuttaa, että laitoksen kappelissa alkaa hartaustilaisuus. Mutta on muitakin vaihtoehtoja. Televisiosta tulee hiihdon maailmancupia, jotkut odottavat vieraiksi omaisiaan ja iso osa talon paristasadasta asukkaasta haluaa viettää lepopäivää konkreettisesti lepäämällä.
Kun kello on 10 minuuttia yli 12:n, sanankuulijoita on talon asukasjoukosta tullut kappeliin tasan yksi. Rauhanyhdistyksen vankilalähetti Kauko Leinonen ei häkelly vaan toteaa, että aloitetaan. 17 vankilalähettivuoden aikana penkissä on ollut joskus enemmän, joskus vähemmän väkeä.
Tilaisuuden alkuvirren voisi ensimmäisen sanojensa perusteella tulkita tässä ympäristössä radikaaliksi vaatimukseksi: "Avaja porttis, ovesi..." No, nyt virren sanoma kuitenkin liittyy uuden kirkkovuoden alkuun, adventtiin.
Kauko Leinosen, kanttorin tointa hoitaneen Hannu Mehtälän, vankiladiakoni Tuula Karjalaisen, toimittajan ja kuvaajan ohella se varsinainen seuravieras on rovaniemeläinen vanki Veli-Pekka.
Raja-aidat eivät tunnu
Tilaisuuden kaava on lyhennetty seuroista: virsi, noin puolen tunnin puhe, jonka alussa Raamatun lukua, ja sitten vielä toinen virsi.
Puheessaan Leinonen avaa kuulijoille Apostolien tekojen kertomusta sadanpäämies Korneliuksen uskoon tulosta. Niin kuin lestadiolaisten puheissa aina, saarnan loppuun sisältyy synninpäästö Jeesuksen nimessä ja veressä.
Veli-Pekka kuuntelee keskittyneesti. Hän on ollut kappelissa usein ennenkin.
Ja kun toinen virsi "Maa on niin kaunis" on laulettu, Leinonen kutsuu koko joukon alakerran ruokalaan pullakahville.
Jo portaissa rovaniemeläinen kertoo tulleensa tilaisuuteen uskon takia. "Suosittelen sinullekin", hän sanoo.
Veli-Pekka on aikuisiällä liittynyt helluntailaisiin. "Elämä on ollut vaihtelevaa, lankeemuksia sattuu", hän kertoo kaihtelematta. Vapaus on edessä ensi kesäkuussa.
Oma hengellinen taustaryhmä ei estä käymästä muiden suuntien tilaisuuksissa.
"Pääasiana on Jeesus Kristus, kunhan se tuodaan oikealla lailla esille", hän kaataa raja-aitoja.
Kaikki eivät palaa
Pelsolla on vuodessa keskimäärin 250 hengellistä tilaisuutta: raamattupiirejä, hartaustilaisuuksia, seuroja, jumalanpalveluksia. Vankilapapin ja -diakonin sekä seurakuntien palkatun väen lisäksi työstä vastaavat vankilaläheteiksi kutsutut maallikot eri hengellisistä suunnista.
Tuula Karjalainen on sitä mieltä, että vankiloiden hengellisen työn arvoa ole täysin tajuttu. Moni vanki on hengellisen heräämisen kautta saanut muutoksen elämäänsä. Tämä selittää sitä, miksi he eivät enää vankilaan palaa. Näitä tapauksia sanoo Kauko Leinonenkin tuntevansa.
Veli-Pekan mukaan vangit puhuvat hengellisistä asioista aina joskus. "Ei niihin liity ylenkatsontaa."
Tuula Karjalaisen mukaan hengelliset asiat ovat vankeja lähellä. "20 vuotta olen ollut tässä työssä, eikä vielä kukaan ole sanonut, että ´häivy siitä´".
