Katsotaanpa ensin kylmää tilastoa. SM-liigan 30-vuotisen historian aikana runkosarjan voittaja on juhlinut mestaruutta 12 kertaa, kun taas 17 kertaa haastajat ovat rynnineet kalkkiviivoilla ohitse. Tilastojen valossa Kärpillä 41 prosentin todennäköisyys voittaa mestaruus.
Entäpä mestaruuden uusiminen. Kuinka yleistä se on? Todennäköisyys pienenee, sillä vain seitsemän kertaa mestaruusjuhlat ovat olleet vanhan toistoa; Turussa neljä kertaa, Tampereella (Tappara) kahdesti ja Helsingissä (Jokerit) kerran.
Näin ollen Kärpät voi uusia mestaruuden vain 24-prosenttisella todennäköisyydellä.
Kärppien ensimmäisen ja toisen mestaruuden väliin mahtui 23 pitkää vuotta. Tätä menoa seuraavia kultajuhlia vietetään Oulussa 2027...
Tilastojahan voi pyöritellä etu- ja takaperin ristiin rastiin aivan miten tahansa, mutta kaukalon sisäpuolelle niillä ei ole mitään asiaa. Mestaruuden voittaa yksinkertaisesti joukkue, joka on paras ja joka sen ansaitsee.
Koska joukkueiden väliset materiaali-, kunto- ja taitoerot ovat viime vuosina supistuneet minimiin, käytännössä mestaruuden vie se, joka edustaa henkisen kovuuden aatelia.
SM-liigassa viilettää kymmeniä tähtiluokkaan kuuluvaa pelaajaa, jotka pelaavat liki virheettömästi ja pystyvät ratkaisemaan otteluita - runkosarjassa.
Mutta nyt peli muuttuu. Tilaa on entistä vähemmän - painimista ja repimistä taas paljon enemmän.
Nyt etsitään pelaajia, jotka ovat parhaimmillaan silloin, kun panokset ovat kovimmat. Näiden pelaajien ansiosta joku joukkue voittaa tänäkin keväänä himoitun Suomen mestaruuden ja sekoittaa juhlillaan hetkeksi koko kaupungin.
Pudotuspelejä ajatellen koko penkkiurheileva Suomi on kohissut ylivertaisesta mestariehdokkaasta, joka on nimeltään HIFK. Rauman Lukko taitaa painimisen ja fyysisyyden, ja HPK on parhaimmillaan liukkaissa ja mielikuvituksellisissa hyökkäyksissä.
Jokerien nykykunto on täysi arvoitus, mutta "deja vu" - myös vuosi sitten narripaitojen peli oli kevään runkosarjassa pahasti takalukossa.
TPS puolestaan odottaa polviparantolasta messiaakseen Saku Koivua.
Pitää muistaa, että jääkiekossa suhdanteet muuttuvat nopeasti. Kärpät maksoi Pietarin Super Six-turnaukseen ankaraa veroa, sillä hyvistä henkisistä tuliaisista huolimatta joukkueen peruspelaaminen - syystä tai toisesta - oli ajoittain pahasti hukassa, vaikka pisteitä ja voittoja tuli tasaiseen tahtiin.
Pelillinen pohjanoteeraus tuli 1. päivänä maaliskuuta Lukkoa vastaan ottelussa, jossa vieraat - anteeksi vain - olivat kymmenen kertaa isäntiään parempia.
Mutta. Jo kaksi päivää myöhemmin nuoli osoitti ylöspäin, ja sunnuntaina Hämeenlinnassa tahti vain kiihtyi. Ja kaikki muistavat, minkälaista paraatimarssia Kärpät esitti kotiottelussaan TPS:ää vastaan. Se oli jääkiekkoa parhaasta päästä. Juuri sellaista, millä Suomen mestaruuden voi voittaa.
Kun ratkaisijoita etsitään, kannattaa hyökkäyspäässä katsella sillä silmällä Jussi Jokista, Eero Somervuorta, Jari Viuhkolaa, Janne Pesosta sekä tshekkikaksikkoa Petr Tenkrat - Viktor Ujcik. Mustana hevosena Henrik Juntunen lyö tiskiin yllättäviä ratkaisuja.
Alakerran kuningas on Josef Boumedienne. Ari Vallin on jälleen valmis ottamaan ratkaisuvastuuta.
Maalissa Niklas Bäckström on kuin muuri.
Palataanpa vielä tilastoihin. Kärpät oli tämän kauden ainoa runkosarjan ainoa joukkue, joka ei jäänyt kertaakaan nollille, eikä hävinnyt kahta ottelua enempää peräkkäin.
Aivan kuten edelliselläkin kaudella.
Mitä tilastot näihin sanovat?
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi