Pitkäperjantain rauhansopimus solmittiin 20 vuotta sitten, mutta brexit uhmaa sen perustaa
Miksi Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisestä rajasta on tehty niin suuri numero Britannian EU-eroneuvotteluissa? Syynä on kolmen vuosikymmenen ajanjakso 1968–98, jonka vaatimattomalta kuulostava nimi The Troubles (ikävyydet) käsitti murhia, pommeja ja yli 3 500 kuolonuhria.
Tiistaina päivälleen 20 vuotta sitten solmittu pitkäperjantain rauhansopimus on vienyt Pohjois-Irlannin väkivallan pois otsikoista ja painanut verisen lähihistorian liki unholaan. Katolilaisten ja protestanttien – tasavaltalaisten ja unionistien – jakolinjat eivät ole kuitenkaan kadonneet.
Yhteiselon vaikeudesta kertoo se, että Pohjois-Irlanti on yhä ilman aluehallitusta edellisen kaaduttua viime vuoden alussa.
– Jos yhteisöt ovat näin erillään toisistaan, moni pohtii, paljonko Pohjois-Irlanti lopulta on muuttunut 20 vuodessa, sanoo rauhansopimuksesta kirjan kirjoittanut Siobhan Fenton AFP:lle.
Britannian tiedustelupalvelun MI5:n tuoreen arvion mukaan terrori-isku Pohjois-Irlannin alueella on yhä "erittäin todennäköinen".
Vastoin enemmistön tahtoa
Pitkäperjantain sopimus perustuu tasavaltalaisten ja unionistien sekä Britannian ja Irlannin yksituumaisuudelle. Pohjois-Irlanti jäi asukkaiden enemmistön tahdon mukaisesti Britannian hallintaan, mutta asemaa harkittaisiin uudelleen, jos enemmistön mielipide muuttuu.
Brexit on ristiriidassa sopimuksen perusajatuksen kanssa. Enemmistö pohjoisirlantilaisista kun äänesti Britannian EU-eroa vastaan, ja se on myös vastoin Irlannin tasavallan toiveita ja etuja.
Pohjois-Irlannin erottaa Irlannista vajaan 500 kilometrin pituinen maaraja, jonka yli ihmiset ja tavarat ovat kulkeneet viime vuodet vapaasti. Samalla saaren eri osien taloudet ovat kietoutuneet yhä vahvemmin toisiinsa ja suuri osa Pohjois-Irlannille tärkeästä maatalousviennistä suuntautuu rajan yli etelään. Pohjois-Irlannin maanviljelijät ovat vahvasti EU-tukien varassa.
Tyytymättömyydestä väkivaltaan?
Pohjois-Irlannin poliisin mukaan rauhaa vastustavat tasavaltalaisryhmät valmistautuvat jo hyödyntämään brexitin aiheuttamaa tyytymättömyyttä. Rikolliset puolestaan näkevät saumoja salakuljetukselle.
Koska Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajasta tulee EU:n sisämarkkinoiden ulkoraja, sillä pitäisi periaatteessa tehdä tarkastuksia ja kantaa tulleja. Sekä EU että Britannia ovat vakuuttaneet, ettei tällaista "kovaa rajaa" synny.
Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka Pohjois-Irlanti ei jäisi osaksi sisämarkkinoita, pitäisi sen saada jonkinlainen erityisasema suhteessa EU:hun. Tämä taas siirtäisi rajaa Pohjois-Irlannin ja muun Britannian välille.
Britannian pääministerin Theresa Mayn hallitus on unionistipuolue DUP:n varassa. Se kannattaa brexitiä ja Pohjois-Irlannin tiukkaa sidettä Britanniaan.
– Väkivalta puhkeaa 1968 Londonderryn kaupungissa, kun poliisi hyökkää katolilaisia mielenosoittajia vastaan. Yhteenotot leviävät pian laajemmalle ja Pohjois-Irlantiin sijoitetaan brittisotilaita. Tasavaltalaisarmeija IRA ja protestanttien puolisotilaalliset järjestöt aloittavat toimintansa.
– Londonderryn "verisunnuntai" vuonna 1972. Brittijoukot ampuvat katolilaisia mielenosoittajia, 14 ihmistä saa surmansa.
– Elokuussa 1979 kuningattaren serkku lordi Louis Mountbatten saa surmansa, kun IRA räjäyttää hänen veneensä Irlannin rannikolla. Muutamaa tuntia myöhemmin 18 brittisotilasta kuolee IRA:n väijytyksessä Pohjois-Irlannissa.
– Bobby Sands ja yhdeksän muuta IRA-vankia menehtyy nälkälakon seurauksena Belfastissa 1981. He olivat vaatineet poliittisen vangin asemaa.
– IRA iskee konservatiivipuolueen kokoukseen Brightonissa vuonna 1984. Pääministeri Margaret Thatcher selviää hengissä.
– IRA julistaa aselevon 1997 ja pitkäperjantain rauhansopimus solmitaan 1998.
– Neljä kuukautta myöhemmin IRA:sta irronnut ryhmä räjäyttää pommin Omagh´n kaupungissa. 29 ihmistä kuolee, mutta rauhansopimus ei kaadu.