Aasian hyökyaalto-onnettomuuden tutkijalautakunnan mukaan muut oivalsivat tsunamikatastrofissa tilanteen vakavuuden nopeasti, mutta viranomaisten toiminnassa suomalaisten auttamisessa oli monia puutteita.
Eniten moitittavaa presidentti Martti Ahtisaaren johtama tutkintalautakunta, joka luovutti selvityksensä keskiviikkona pääministeri Matti Vanhaselle (kesk.), löysi ulkoministeriön toimista ja varsinkin tiedonkulusta.
Tutkijalautakunnan mukaan kriisioperaatio käynnistyi hitaasti, eri viranomaisten yhteistyö kangerteli, pelastus- ja evakuointilentojen kapasiteettia ei hyödynnetty täysimääräisesti ja tiedonkulku oli puutteellista.
Syyllisiä ei raportissa etsitty. Sen sijaan siinä esitetään 12 kohdan suosituslista, joka valtionhallinnon kriisijohtamisjärjestelmässä tulisi ottaa huomioon tilanteissa, joissa Suomen kansalaisia joutuu ulkomailla suuronnettomuuden kohteeksi.
Koko kapasiteettia
ei pantu käyttöön
Aasian hyökyaaltokatastrofissa viime vuoden tapaninpäivänä kuoli tai katosi 179 suomalaista. Presidentti Martti Ahtisaaren johtama tutkintalautakunta tarkasteli hyökyaaltoturman hoitoa eri näkökulmista. Selvityksen mukaan viranomaisten valmius auttaa suomalaisia ulkomailla sattuneessa katastrofissa oli puutteellinen.
Henkiin jääneiden selviämisen kannalta tärkeän ensimmäisen päivän aikana painottui omatoiminen pelastautuminen. Keskeisiä toimijoita olivat uhrit itse ja paikalliset ihmiset sekä matkaoppaat.
Uhrien evakuointi sekä lääkinnällinen ja psykososiaalinen hoito kärsi aluksi siitä, että Suomesta lähetettyä henkilöstä oli liian vähän tehtävää hoitamaan. Tuhoalueella olisi tarvittu enemmän kriisityön asiantuntijoita.
Lautakuntaan kuulunut ylilääkäri Ilkka Kiviranta painotti, että koskaan katastrofialueelle ei lähetä liikaa väkeä.
Suomessa oli matkatoimistoilla, lentoyhtiöillä ja Suomen Punaisella ristillä (SPR) valmius aloittaa nopeasti avustustoimenpiteet. Valtakunnassa ollutta lääkintä- ja pelastusalan sekä lentoyhtiöiden kapasiteettia jätettiin kuitenkin osin käyttämättä, käy ilmi tutkintaselostuksessa.
Virallinen tieto
ristiriitaista
Viranomaisten, erityisesti ulkoministeriön osalta selvitys paljastaa puutteellisen toimintavalmiuden kriisitilanteessa sekä jo aikaisemmin havaittujen puutteiden korjaamisen laiminlyönti. Syynä oli poikkihallinnollisten valmiustoimenpiteiden ja yhteistoiminnan puute.
Tsunamiturmaa koskevia puheluja vastaanottavan ulkoministeriön kriisikeskuksen kapasiteetti ylittyi heti, eikä se muutenkaan ollut toimintavalmis. Kriisikeskuksen toiminta parani vasta 28. 12. aamulla, jolloin linjojen määrä lisättiin viiteen ja järjestelmässä piti olla 20 puhelun jonotusmahdollisuus.
Vasta 1. 3. selvisi, että puhelinoperaattori oli kytkenyt linjat siinä käsityksessä, että kriisikeskukseen tulee 20 puhelinta ja päivystäjää lisää. UM:ssä taas oli ymmärretty, että tulee 20 puhelun jonotusmahdollisuus. Väärinkäsityksen vuoksi jonotusmahdollisuutta ei tosiasiassa ollut. Puhelimeen tuli kriisin aikana 67 000 soittoyritystä, joista 6 000 pääsi läpi.
"Kriisikeskuksella ei ollut aluksi myöskään kapasiteettia välittää tietoja eteenpäin, kun päivystäjien hektinen työ keskittyi puhelujen vastaanottamiseen", sanoo tutkintalautakunnan sihteeri onnettomuustutkija Jouko Koskimies.
Viranomaisten tiedottaminenkaan ei onnistunut. Ulkoministeriön tiedotus pitäytyi virallisissa tiedoissa. Ne olivat ristiriidassa yleisön ja tiedotusvälineiden tietojen kanssa, jotka myöhemmin osoittautuivat paikkansa pitäviksi. Seurauksena oli epäluottamus viranomaistiedottamiseen, jota ei pystytty kriittisen ensimmäisen viikon aikana hälventämään.
Tilannekuva tapaninpäivänä tapahtumista oli sekava. Ulkoministeriön kriisikeskus ruuhkautui. Sen sijaan järjestöt saivat tietoja tapahtumista omia kanaviaan pitkin jo heti tapaninpäivän aamuna ja ryhtyivät toimiin.
Viranomaistoiminnat käynnistyivät vasta seuraavan päivän aamulla. Johtamisvastuu olisi kuulunut joko valtioneuvostolle tai ulkoministeriölle. Nyt se annettiin valmiuspäällikkökokoukselle. Sen käyttö operatiivisena johtoelimenä osoittautui tutkimuksen mukaan onnistuneeksi.
Jatkossa valtioneuvostolla tulee olla toimiva tilannekeskus. Valmiuspäällikkökokouksella pitää olla toimivalta, jos sitä halutaan käyttää operatiivisena välineenä, tutkijalautakunta suosittaa.