Valtiovalta on Suomessa vanhastaan nähnyt autoilun mainiona verotulojen lähteenä. Suomessa on sitten kovien verojen vuoksi ajettu läntisen Euroopan kalleimpiin, mutta samalla vanhimpiin kuuluvilla ajoneuvoilla. Se on merkinnyt huonompaa turvallisuutta ja suurempia päästömääriä.
Ennen EU-jäsenyyttä autoilijoiden oli sellaisinaan nieltävä Suomen viranomaisten ja poliittisten päättäjien ratkaisut, mutta unioniin meno muutti tätä asetelmaa. EU on jo useamman kerran pakottanut Suomen valtion muuttamaan verotusmenettelyjään. Erikoista on kuitenkin ollut, että useat unionisäännösten mukaiset menettelyt on saatu voimaan vasta oikeuskäsittelyjen jälkeen.
Merkittävin ja tunnetuin kiistoista oli niin sanottu Siilinin tapaus, josta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi päätöksen 2002. Sen mukaan Suomessa oli peritty EU:n alueelta tuoduista käytetyistä autoista roimasti liikaa veroja. Tuomioistuimen kanta ei tullut tuolloin yllätyksenä edes hallitukselle. Niinpä Suomessa saatettiin nopeasti voimaan laaja autoverojen alennus, jossa myös uusien autojen verotusta kevennettiin.
Huomionarvoista ja valtiovarainministeriön kannalta suorastaan noloa oli, että autoveron tuotto ampaisi saman tien nousuun, koska tuonti ja myynti kääntyivät kasvuun. Aiempi jyrkkä verotuslinja oli siis toiminut valtiontalouden etujen vastaisesti.
Verouudistuksen jälkeenkin EU:n komissio on joutunut esittämään muutosvaatimuksia ja huomautuksia. Esimerkiksi viime kesänä komissio esitti kantanaan, että niin sanotun elvin eli autoverosta perittävän arvonlisäveron periminen Suomessa yksityisiltä tuojilta on syrjivää ja eurooppaoikeuden vastaista.
Viime viikolla KHO:sta tulleen ennakkopäätöksen mukaan tulli on puolestaan määritellyt tuhansien tuontiautojen verotusarvon virheellisesti. Oikeusistuimen mukaan verotusarvon laskenta ei ole perustunut autoverolain säännöksiin. Tässäkin tapauksessa virheellinen menettely oli ollut viranomaisen itsensäkin tiedossa. Tullin kunniaksi on sanottava, että se oli jo ennen KHO:n päätöstä korjannut menettelyään lain mukaiseksi.
Seuraava autoveroremontti on jo ovella, ja siinä verotuksen painopistettä siirretään hankinnasta käyttöön ympäristöystävällisyyttä suosien. Sopii vain toivoa, että eduskunta säätää kerralla lain, joka on myös EU-säännösten mukainen eikä jätä tilaa kotimaiselle viranomaisvenkoilulle.