Suomalaiselle autokaupalle viime vuosi oli todella selviytymiskamppailua. Myynnistä hävisi vuodessa reilut 35 prosenttia, joten selvää on, että tämä näkyi ja tuntui. Mutta tästäkin toivutaan ja kauppa käy jatkossakin, koska ilman autoja tämä maa pysähtyisi.
Suomen kaltaisessa, pitkien etäisyyksien maassa, jossa joukkoliikennevälineet palvelevat ihmisten liikkumistarvetta hyvin oikeastaan vain pääkaupunkiseudulla, ja sielläkin todella hyvin vain pääteiden ja rautatieyhteyksien varrella (säävarauksella), henkilöauton tarpeen vähättely on herrojen ihanteellista höpinää, kuten kouluttajani armeijassa aikoinaan osuvasti totesi opettaessaan vastoin käytössä olleen oppikirjan näkemystä.
Jo tilastoja tutkimalla selviää, että kaikista Suomessa tehtävistä matkoista 85 prosenttia tehdään henkilöautolla. Linja-autoille jää kymmenen prosenttia ja lopun hoitavat junat ja lentokoneet. Olisi mielenkiintoista tavata se velho, jonka katsoo, että tämä tilanne olisi nopeasti ja ihmisten elämää tarpeettomasti vaikeuttamatta tuosta vain muutettavissa, vaikka lähtökohtaista halua muutokseen olisi kuinka paljon.
Jo Oulusta löytyy yhteysvälejä, joiden hoitaminen linja-autolla vaatii ainakin kahden keskenään eri suuntaan kulkevan linja-autovuoron käyttämistä ja aikaa kuluu aikataulujen sopivuudesta riippuen jopa toista tuntia, kun henkilöautolla saman matkan tekee suorimmalla tarjolla olevalla yhteydellä noin 20 minuutissa.
Henkilöautot on kuitenkin otettu ilmastonmuutoskeskustelun ykkösaseeksi. Aina kun asiasta puhutaan, jostakin kaivetaan kuva savuavasta pakoputkesta tai kaupunkikeskustojen ruuhkasta. Kukaan ei tässä yhteydessä yleensä muista mainita, että henkilöautojen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on 10--12 prosenttia. Tämän määrän vähentämiseksi keskitetään kuitenkin suuria odotuksia aina valtiovallan vero-ohjausta myöten.
En halua vähätellä autoilun päästöjä, mutta luulisi, että päästöjen kokonaismäärä on ratkaisevaa. Eli uskoisin tyhmemmänkin ymmärtävän, että sijoittamalla panokset tuon henkilöautoliikenteen ulkopuolisen 90 prosentin osuuden vähentämiseen, saavutettavissa olisi huomattavasti suuremmat päästövähennykset, kuin mitä henkilöautoliikenteen vähentämisellä on saavutettavissa.
Kokonaan toinen asia on, että jokaisen kansalaisen kannattaa oman taloutensa ja luonnonvarojen rajallisuuden vuoksi pyrkiä kaikessa toiminnassaan mahdollisimman hyvään energiatehokkuuteen koski se sitten liikkumista tai lämmitystä.
Suomalainen kaukolämpöverkko on mielestäni yksi hieno esimerkki tästä. Vielä lapsuudessani Oulunkin ilma oli pakkasjaksojen aikana sakeana savusta, kun jokainen talo huolehti itse omasta lämmityksestään. Ero nykytilanteeseen on huima. Eikä 1960-luvulla puhuttu lämmityksen aiheuttamista pienhiukkaspäästöistä mitään, vaikka syytä olisi varmasti ollut.
Myös autoilussa ollaan menossa hyvään suuntaan. Valtiovallan pyrkimykset autoilun päästöjen vähentämiseksi veroporkkanalla näkyvät jo kansalaisten valinnoissa, jos kohta myös autotehtaat ovat kantaneet kortensa yhteiseen kekoon kehittämällä yhä energiatehokkaampia uusia moottoreita.
Ensirekisteröityjen henkilöautojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt jatkoivat nimittäin viime vuonna laskuaan ja ovat nyt tasolla 154,9 grammaa/ kilometri, kun ne vielä vuotta aikaisemmin olivat 163,1 g/km.
Kun autojen käyttömaksukin muuttuu jatkossa päästöperusteiseksi, käy ilman muuta niin, että paljon polttoainetta kuluttavista autoista tulee varsin lyhyellä aikavälillä autokaupan ongelmajätettä, joita kukaan ei halua nurkkiinsa makaamaan.
***
Hauskojen kotivideoiden juontaja Sampo Marjomaa on harvinainen kaupallisen tv-kanavan työntekijä. Hänhän suorastaan kehottaa ihmisiä käymään jääkaapilla mainoskatkojen aikana.