Oulussa on otettu pyöräilijöiden tarpeet huomioon siinä mielessä hienosti, että pyörätieverkko on laaja, ja reitistöä pidetään kiitettävästi kunnossa. Keskustassa tilanne on huonompi. Pyöräväylien rakentaminen on ymmärrettävästi vaikeaa, kun rajallisesta tilasta kamppailevat usein myös autot ja jalankulkijat.
Parantamisen mahdollisuuksia kuitenkin on, jos tahtoa on. Yksi kesto-ongelma on keskustan pyöräparkkien niukkuus, josta perjantain Kaleva kertoi.
Yksi pyöräilijöiden ahkerasti käyttämä parkki poistuu, kun Rotuaarin aukio ja ympäristö muuttuvat yksin jalankulkijoiden alueeksi. Vaikka korvaavia paikkoja on jonkin verran luvassa, perusongelma ei näytä poistuvan. Pyörätelineitä pitäisi olla keskustassa reilusti enemmän kuin nyt.
Hämmästyttävästi myös monet keskustan liikkeistä eivät tunnu olevan kiinnostuneita pyöräilevistä asiakkaista. Jos liikkeen edessä on pyöräteline, se on usein niin vääräksi väännelty, ettei ajokki pysy siinä edes pystyssä.
Oma lukunsa ovat ne liikkeenharjoittajat, jotka kieltävät pyörän jättämisen näyteikkunan eteen. Sellaisen kiellon voi panna voimaan vain katualueen omistaja, joka usein on kaupunki.
Liikekeskustan ulkopuolella ongelmapaikkoihin kuuluvat muun muassa rautatieaseman ja linja-autoaseman ympäristöt: Jokunen pyörä mahtuu telineisiin, loput ovat jalkansa varassa, kumossa, pensasaitaan tai talon seinään nojaamassa, sikin sokin.
Mallia pyöräilijöiden tarpeiden huomioon ottamisesta myös kaupunkikeskustoissa voi ottaa Hollannista. Paikan päälle ei tarvitse mennä, sillä asia selviää jo netin katunäkymäpalveluista.