Raakaöljyn hinta sahaa ylöspäin, kaupunkimaasturien kysyntä on kääntynyt yli kymmenen vuoden kasvun jälkeen laskuun ja japanilaiset kilpailijat investoivat Yhdysvaltain tehtaisiinsa miljardeja samaan aikaan, kun amerikkalaiset sulkevat omia tuotantolaitoksiaan yksi toisensa toisensa jälkeen.
Yhdysvaltain autoteollisuudella on meneillään sen historian pahin kriisi.
Vaikeudet ovat iskeneet näkyvimmin Fordiin, jonka vielä kymmenen vuotta sitten arvioitiin kasvavan autovalmistajana jopa kärkisijaa pitävän General Motorsin ohitse. Toisin on käynyt.
Fordin hallituksen puheenjohtaja William Clay Ford joutui elokuun lopulla julkisesti myöntämään, että hänen iso-isoisänsä perustama yhtiö joutuu luovuttamaan 70 vuotta pitämänsä amerikkalaisen autoteollisuuden kakkossijansa japanilaiselle Toyotalle.
Ford on osoittamassa ovea 34 000 työntekijälleen ja sulkemassa yhteensä neljätoista Pohjois-Amerikan tehdastaan.
Samanlaisia uutisia on kertonut myös General Motors, joka on kuitenkin toistaiseksi onnistunut säilyttämään asemansa maailman suurimpana autovalmistajana.
Kuluttajien tarpeet
havaittiin huonosti
GM tuotti 34:llä Pohjois-Amerikan tehtaallaan viime vuonna viisi miljoonaa autoa ja kymmenen miljardin dollarin tappiot. Ainakin kahdeksaa kotimaista tehdasta odottaa sulkeminen autojättiläisen siirtäessä tuotantoa halvempiin tuotantomaihin Aasiaan, Etelä-Amerikkaan ja Itä-Eurooppaan. Lähteä saa näillä näkymin vähintään 30 000 työntekijää.
Kolmas suurista amerikkalaista, Chrysler Group joutui sekin raportoimaan kesäkauden myynnistään 1,5 miljardin dollarin tappiot, yli kaksi kertaa ennalta arvioitua enemmän.
Aika, jolloin kolme suurta amerikkalaista autovalmistajaa hallitsi suvereenisti Yhdysvaltain automassamarkkinoita, on yksinkertaisesti jäämässä historiaan.
"Mikään ennen opittu ei enää pidä paikkaansa amerikkalaisessa autoteollisuudessa", tiivistää Fordin uudelleenjärjestelyä konsultoineen Lean Enterprise Instituten perustaja James Womack Detroitissa.
"Amerikkalaisen autoteollisuuden on muututtava perinpohjaisesti tai se häviää globalisaation mukanaan tuoman kansainvälisen kilpailun."
Yhdysvaltain autoteollisuuden nykyiset ongelmat johtuvat kahdesta syystä. Ensimmäinen niistä on se, etteivät autotehtaat osanneet ennakoida kuluttajien tarpeiden muuttumista aikaisempaa taloudellisempiin autoihin, vaan jatkoivat liian pitkään investointeja raskaiden ja janoisten kaupunkimaasturien ja avolavapakettiautojen tuotantoon.
Nyt, kun bensiinin hinnan nousun säikyttämät amerikkalaiskuluttajat ovat alkaneet katsoa taloudellisempia vaihtoehtoja, Detroitilla ei ole niitä tarjota.
Ammattiliitto
taipui sopueroihin
Toinen perinteisen amerikkalaisen autoteollisuuden ongelma on vahvasti järjestäytyneen työvoiman kustannustaso, joka syö merkittävän osan tehtaiden kilpailukyvystä.
General Motorsin, Fordin ja Chryslerin vanhoihin sopimuksiin perustuvat henkilökustannukset työntekijää kohden liikkuvat 70 dollarissa per tunti samaan aikaan, kun japanilaisten autovalmistajien Yhdysvaltain tehtaiden järjestäytymättömät työntekijät maksavat kaikkine kuluineen kolmanneksen tästä.
Myös autoteollisuuden ammattiliiton, aiemmin väkivahvana neuvotteluosapuolena tunnetun United Automobile Workersin UAW:n johdossa on ymmärretty yhtälön olevan kolmelle suurelle mahdoton.
UAW on lopulta suostunut siihen, että tehtaat pääsevät liioista työntekijöistään sovussa eroon, jos vain maksavat näille riittävän suuren erorahan.
General Motorsin on UAW:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaan maksettava lähtijöille jopa 140 000 dollarin kertasumma.