Yhdysvaltain autojätit ovat vararikon partaalla ja muuallakin riittää vaikeuksia. Talouskriisi ja ilmastovaatimukset ovat johtamassa koko alan uusjakoon, jossa entisillä eväillä ei pärjätä.
Yhdysvaltain kuuma sisäpoliittinen väittely koskee nyt sitä, annetaanko maan autonvalmistajien ajautua kohti konkurssia vai tuetaanko niitä tässä vaiheessa 25 miljardin dollarin apupaketilla. Vaihtoehdot ovat siinä, muita mahdollisuuksia ei ole. General Motorsin, Fordin ja Chryslerin koko olemassaolo voi ratketa näinä päivinä, viikkoina tai lähikuukausina.
Tilanne on ennen kokematon, sillä Yhdysvaltain autoteollisuus on ollut kuin koko kapitalismin symboli. Liukuhihna oli aikanaan Fordin keksintö, ja siitä alkaen autot ovat olleet massatuotteita, kaikkien saatavilla. Yhdysvalloissa lähes kaikki liikkuminen lentoja lukuunottamatta rakentuu yksityisautoilun varaan, ja nyt maan autonvalmistajia uhkaa kaatuminen.
Välitön konkurssiuhka on talouskriisin aikaansaannosta, mutta vaikeuksien perussyyt ovat amerikkalaisyhtiöiden omissa toimintatavoissa. Tilanne siellä muistuttaa sitä, mitä alkoi tapahtua British Leylandille 1970-luvulla - yhtiölle, joka valmisti brittiylpeyksiä Austineita, Morriksia ja Jaguareita. Britannian hallitus pumppasi yhtiöön miljardikaupalla tukiaisia, mutta se vain viivytti romahdusta, ei estänyt sitä.
Myös Yhdysvaltain autojätit ovat oman entisen menestyksensä vankeja. Ne ovat sitkeästi valmistaneet isoja ja paljon kuluttavia malleja. Katumaastureille kysyntää riittikin, aikansa. Sillä välin aasialaiset ja eurooppalaiset valmistajat ehtivät vallata vähän kuluttavien ja edullisten autojen markkinat, eivätkä amerikkalaistehtaat kyenneet muuttamaan toimintatapojaan. Niiden rasitteena ovat myös suuret eläkevastuut ja korkeat työvoimakulut.
Poliittinen paine voi johtaa suuren tukipaketin läpimenoon Washingtonissa, sillä autojättien kaatuminen GM:n johdolla olisi Yhdysvalloissa iso henkinen ja taloudellinen isku. On silti mahdollista, että julkinen tuki vain viivyttää väistämätöntä eli historiallisen suuria vararikkoja.
Autoteollisuus sinällään ei Yhdysvalloista mihinkään katoa, sillä aasialaiset ja eurooppalaiset valmistajat ovat vahvasti maassa läsnä. Mutta yhdenkin jätin konkurssi tietäisi paljon työpaikkojen lähtöä.
Myös eurooppalaisvalmistajat kyselevät nyt EU:n ja kansallisia tukia. Euroopassa ajankohtaisin huoli koskee Saksaa, jossa Opel on GM:n tytäryhtiö ja siis vaarassa. Saksan hallitukselle Opelin pelastaminen on iso kysymys. Ruotsin Saabin ja Volvon tulevaisuudet ovat myös kyseenalaisia.
Jokainen autoilusta kiinnostunut keski-ikäinen osaa luetella joukon nuoruutensa merkkejä, jotka nyt ovat tyystin kadonneet näkyviltä. Samaan aikaan maanteille on ilmestynyt uusia, etenkin aasialaisia nimiä. Se kehitys jatkuu. Viime viikolla varmistui, että Uudenkaupungin tehdas ryhtyy valmistamaan Fisker Karma -mallia - siis amerikkalaista urheilumallista hybridiautoa.
Tällaisia ympäristötietoisia innovaatioita eivät Yhdysvaltain vanhat autojätit ole kyenneet tekemään. Autoteollisuuden uusjaossa pärjäävät vain ne, jotka ymmärtävät ajan muuttuvan ja pystyvät sopeutumaan uusiin vaatimuksiin. Osa niistä on vanhoja tekijöitä, osa uusia.
Hallituksia odottavat vaikeat päätökset, kun perinteiset yhtiöt horjuvat. Historiasta löytyy jotain osviittaa. Ranska pystyi 1980-luvulla pelastamaan Renaultin, kun yhtiö käytti tukea uusien mallien onnistuneeseen kehittämiseen. Se on amerikkalaisillekin ainoa mahdollisuus selvitä.