Mitä pitemmälle tekniikka kehittyy, sitä helpompi meitä on tarkkailla. Olemme jo tottuneet siihen, että lukuisat valvontakamerat tarkkailevat liikkeitämme. Turvallisuuteen vedoten jotkut meistä vaativat kameroita jopa lisää. Osa kansalaisista hurraa joka kerta, kun vakavampi rikos saadaan selvitettyä turvakameroiden tallenteiden avulla.
Yhtä lailla joukossamme on niitä, jotka kavahtavat valvonnan lisääntymistä. Kammomme taustalla on usein Georg Orwellin kuuluisa teos Vuonna 1984, joka piirsi tarkkanäköisesti kauhukuvan Isonveljen johtamasta tarkkailuyhteiskunnasta.
Samasta teoksesta yleiseen keskusteluun iskostuivat myös käsitteet ajatusrikos ja uuskieli. Esimerkiksi maahanmuuttokeskustelua seuratessa tulee usein mieleen, että uuskieltä käytetään, jotta ei tulisi leimatuksi ajatusrikolliseksi.
Niin kaukonäköinen kuin Orwellin näkemys olikin, aivan vuonna 1984 ei teoksen kuvaamalle valvonnan tasolle päästy. Sen sijaan nykykansalainen on itse asiassa tuhottoman monen erilaisen valvontaelimen piirissä, tahtoi tai ei.
Jo pelkkä tietokoneen käyttö verkossa paljastaa asiantuntevalle tarkkailijalle koneen käyttäjästä ja hänen maailmastaan enemmän kuin käyttäjä arvaakaan. Lisäksi muun muassa erilaiset asiakaskortit kertovat elämästämme ulkopuolisille yhtä sun toista.
Kun GSM-puhelimet tulivat markkinoille, valmistajat vakuuttivat, ettei niiden välistä liikennettä pysty kuuntelemaan ulkopuolinen, mutta kuten myöhemmät ajat ovat osoittaneet, jopa puhelinvalmistajat ovat toimittaneet valtioiden käyttöön laitteistoja, joilla puhelinliikennettä voidaan valvoa.
Eipä siis ihme, että osa kansalaisista tulee melkein vainoharhaiseksi tällaisessa ympäristössä. Moni on tosin myös sitä mieltä, ettei valvonnassa ole mitään pahaa, koska "minulla ei ole mitään salattavaa". Toinen taas kokee kaikenlaisen valvonnan henkilökohtaisen vapauden loukkauksena.
Tekniikan mahdollistamat keinot valvontaan lisääntyvät silti koko ajan. Pelkästä mielenkiinnosta osallistun itse niin kutsuttuun Panda-kokeiluun, jossa autooni asennettu laite tallentaa sen kaikki liikkeet.
Tietokoneen ruudulta voin milloin tahansa tarkastaa, missä olen ajanut, milloin olen ajanut, kuinka paljon olen ajanut ja jopa sen, millä nopeudella. Ja kun en aja, näen mikä on autoni sijainti. Tästä on tosin hyötyä vain, jos joku muu niin sanotusti ottaa autoni luvattomasti käyttöönsä.
Panda-kokeilulla OP-Pohjola kokoaa tietopohjaa ajatukselle, jonka mukaan auton vakuutusmaksut voitaisiin tulevaisuudessa periä ajotavan ja -paikan sekä ajankohdan mukaan sen sijaan, että ne nyt kerätään omistajan asuinpaikan ja auton merkin ja mallin mukaan.
Monet kokevat hankkeen ongelmallisena, koska kerättyjä tietoja voitaisiin ainakin periaatteessa käyttää laajemminkin mun muassa mahdollisten kilometripohjaisten käyttömaksujen perusteena tai jopa ylinopeussakotuksen todisteena.
Omalta osaltani kokeilu kestää kaksi vuonna, ja ainakin sen ajan olen siinä mukana. Lähiaikoina odotan jo mielenkiinnolla ensimmäistä yhteenvetoa "Isoltaveljeltä" ajotavastani verrattuna muihin kokeiluun osallistuviin. Vanha totuus: Mitä pitemmälle niin kutsuttu palveluyhteiskunta kehittyy, sitä huonompia palveluja tavallinen kansalainen saa.