Kun perhe päättää ostaa auton, suurin kiista käydään tunnetusti menopelin väristä. Autoratkaisua tehtäessä menetellään kuitenkin loogisesti: ensin keskustellaan, ostetaanko auto. Jos päätös on kyllä, vasta sitten väitellään väristä.
Tämä yksinkertainen logiikka on pahemman kerran unohtunut Suomessa taas virkistyneestä Nato-keskustelusta. Johtavat presidenttiehdokkaat keskustelevat täyttä häkää auton väristä, vaikka keskustelu saati päätöksenteko itse auton ostosta on käymättä ja tekemättä.
Nato-keskustelussa väriväittelyä käydään ennen aikojaan siitä, pitäisikö Suomessa järjestää kansanäänestys , jos Suomi yksi kaunis päivä päättäisi hakea sotilasliiton jäsenyyttä.
Ehdokas Tarja Halonen suhtautui kansanäänestykseen TV1:n Lauantaiseurassa varauksellisesti, mutta ei sulkenut sitä pois. Ehdokas Matti Vanhanen niittasi vaalikirjassaan kannan, että kansaa on kuultava. Kampanjassaan vasemmalle koukkaava Niinistö sanoo, että kansanäänestyksestä on keskusteltava vakavasti. Se on Niinistöltä sinänsä uusi avaus.
Moinen varjokeskustelu on toki tyypillistä Suomen poliittiselle kulttuurille. Kunkin hetken vaikeasta asiasta puhutaan mutkien kautta. Neuvostoliiton olot tiedettiin, mutta niistä ei puhuttu julkisesti kaunistelematta. Ei ole kuin noin 15 vuotta siitä kun EU-jäsenyyttä väläyttäneitä politiikkopoloja läksytettiin olan takaa.
Uusin kuuma peruna on Nato. Ei puhuta jäsenyyden hausta tai hakemattomuudesta, mutta sitäkin enemmän siitä, miten jäsenhakemuksesta sitten joskus pitäisi päättää. Hankittavan auton väriksi on jo siis valittu punainen, vaikka ostopäätöstä ei ole tehty eikä rahoitusta ratkaistu.
Varjokeskustelu on saanut muitakin hullunkurisia piirteitä, joiden takia kansalainen saa pinnistellä pysyäkseen kärryillä. Ehdokas Niinistö ei äänestäjien tuomion pelossa voi sanoa suoraan Nato-kantaansa. Hänen kiertotiensä on puhua eurooppalaisesta puolustuksesta. Sanoma on vain sellainen, etteivät muut kuin asiaan syvälle vihkiytyneet pysy perässä.
Kokoomuksen väite kuuluu, että Euroopassa keskusteltaisiin EU-puolustuksesta ja turvatakuista vilkkaasti. Viimeksi europarlamentaarikko Piia-Noora Kauppi viittasi tähän perjantain Kalevassa. Kaupin mukaan Britannian pääministeri Tony Blair sanoi tällä viikolla europarlamentissa, että yhteisen puolustuksen kehittämisen on oltava EU:n päätavoitteita.
Katsotaanpa, mitä Blair itse asiassa sanoi. Nälkävuoden mittaisessa puheessaan hän omisti Euroopan puolustukselle kuusi riviä. EU-puolustusta pitää kehittää etenkin strategisessa ilmakuljetuksessa ja lentokoneiden ilmasta-ilmaan -tankkauksessa. Lisäksi Blair sanoi, että eurooppalaisjoukkoja on tällä hetkellä yhdeksässä eri kohteessa eri puolilla maailmaa. "Se osoittaa, että Euroopan puolustus voi todella toimia", Blair sanoi.
Sinänsä ei ole ihme, että kansanäänestyskeskustelu on virinnyt kuin tyhjästä. Se alkoi, kun Ylen tv-uutisten äskettäin tekemä mielipidetiedustelu osoitti, että 49 prosenttia kansalaisista näyttäisi Nato-jäsenyydelle vihreätä valoa, jos valtiojohto sitä esittäisi. Onko jo itse asiassa näin, että Nato-kysymys olisikin kansalaisille helpompi kuin heitä johtaville? Voisiko tuloksen tulkita jopa vihjaukseksi, että siitä vaan?
Luvusta voi lukea kirkkaasti sen, että kansalaiset seuraavat perässä kunhan johtajat vain näyttävät tietä. Ei olisi yllätys, jos prosenttiluku kasvaisi reilustikin sitten jos ja kun valtiojohdon konkreettinen jäsenyysesitys olisi kansalaisten tiedossa.
Ennen presidentinvaaleja puhutaan kuitenkin vain auton väristä. Näyttää olevan enemmän johtajista kuin kansalaisista kiinni, aletaanko vaalien jälkeen puhua myös auton ostosta.