Peliautomaatit tulivat Neuvostoliittoon 1970- luvun alkupuolella lännestä. Itänaapurista ne puuttuivat kokonaan, vaikka lännessä niitä seisoi jo kaikkialla ravintoloissa, baareissa ja elokuvateattereissa.
"Neuvostoviranomaiset huomasivat, että kulttuuripuistoissa olevat primitiiviset ajanvietelaitteet eivät enää kiinnostaneet ketään. Tarvittiin jotain uutta", Stahanov sanoo.
Vuonna 1971 kesällä Moskovan keskustassa Gorkin puistossa järjestettiin ulkomaisten, lähinnä yhdysvaltalaisten ja japanilaisten, peliautomaattien näyttely, joka saavutti suuren suosion.
Ulkomaan pelejä pelaamaan saapui päivittäin parikymmentätuhatta ihmistä puolentoista kuukauden aikana. Automaateille muodostui suuria jonoja.
Loppujen lopuksi Neuvostoliitossa päätettiin alkaa tuottaa omia peliautomaatteja. Suurin osa niistä oli suoria kopioita Moskovassa näytteillä olleista ulkomaisista automaateista.
Vain kehittymätön neuvostoelektroniikka asetti rajoituksia kopioinnille. Automaatit olivat joskus yksinkertaistettuja versioita länsimaisista.
Suosio oli kuitenkin kova. Neuvostoliittolaiset peliautomaatit olivat myös harvinaisia poikkeuksia itänaapurin ankeassa massakulutuskulttuurissa, koska niissä oli valinnan varaa.
Erilaisia peliautomaatteja oli yli 90. Tavallisesti neuvostokuluttaja sai tyytyä vain pariin kulutusvaihtoehtoon, oli sitten kysymys hammastahnasta, pesupulverista, ruuasta tai vaatteista.