Mukavuus ja vaivattomuus ovat pääsyitä siihen, että vanhemmat kuljettavat lapsensa autolla kouluun lyhyenkin matkan päästä. Tampereen teknillisen yliopiston liikenne- ja kuljetuslaitoksella tehdyssä koulumatkakyselyssä koululaisten kyyditseminen autolla kouluun on yleistynyt viime vuosikymmeninä. Jo neljännes yli kahden kilometrin koulumatkoista tehdään talvisin autolla.
Samalla koululaisten arkiliikunta on vähentynyt. Erikoistutkija Hanna Kalenojan mukaan vanhemmat ovat kyllä tietoisia nuortenkin arkiliikunnan tärkeydestä mutta puolustavat koulun matkan autokuljetusta sillä, että lapsi käy kerran viikossa liikuntakerhossa.
"Vanhemmat ajattelevat tietenkin lapsen parasta, kun kuljettavat heidät kouluun autolla. Mutta samalla he tekevät ison karhunpalveluksen arkiliikunnan suhteen", Kalenoja sanoo.
Tutkimusten mukaan lasten arkiliikunnan hyödyt ovat pitkäkestoisia ja ulottuvat aina aikuisiän terveyteen asti vaikuttaen esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien sairastuvuuteen ja muun muassa aikuisiän diabetekseen.
Ei autolla koululle
Oulun Korvensuoran ala-asteelta lähetettiin vanhemmille tiedote, jossa koulu toivoi, ettei oppilaita kuljetettaisi autolla kouluun, vaan he kulkisivat matkan itse. Rehtori Heikki Tikkasen mukaan koulu vetosi turvallisuuteen, vaikka yhtä hyvä lähtökohta olisi ollut vedota lasten kuntoiluun.
Korvensuoran koululaisilla ei ole koulukuljetusta, koska kaikilla oppilailla on koulumatkaa alle kaksi kilometriä. "Puolitoista kilometriä alkaa täällä olla jo pitkä matka", Tikkanen sanoo.
Vaikka vanhemmat yhä kuljettavat autoilla lapsia kouluun, ovat he ottaneet koulun toiveet huomioon niin, että jättävät lapsensa läheisen Huonesuon parkkipaikalle, josta on lyhyt kävelymatka koululle.
"Siellä on aamuisin ihan edustava ruuhka ja pakkaspäivinä se on ihan pakokaasujen vallassa", Tikkanen kertoo.
Vaikka monet lapset tuodaan aamulla autolla, vähemmän heitä haetaan koulupäivän päätyttyä pois, sillä monet vanhemmat ovat silloin töissä.
Tutkimusten mukaan arkiliikuntaa tulisi saada puolesta tunnista puoleentoista tuntiin päivittäin. Koulumatka kävellen tai pyöräillen sekä välituntiliikunta täyttäisi tämän vaatimuksen.
"Mutta monet vanhemmat mieltävät asian niin, että on parempi, kun lapsi menee harrastamaan liikuntaa erikseen", sanoo Hanna Kalenoja. "Myös aikuisilla liikuntaharrastus on nykyisin aika paljon eriytynyt. Liikunnan arvostus tuntuu olevan suurempi tällaisessa eriytyneessä liikuntamuodossa. Työmatkaliikuntaa ei pidetä niin arvokkaana ja tärkeänä kuin esimerkiksi kuntosalitoimintaa, vaikka kunnon ja terveyden kannalta päivittäinen liikunta on erittäin hyvä."
Kaksi kilometriä jalan
Tampereen teknillisen yliopiston kysely tehtiin yhteensä noin 1 300 oppilaalle tai heidän vanhemmilleen kolmella ala-asteella ja yhdellä yläasteella Kangasalla. Samalla selvitettiin myös mahdollisuutta lisätä kävelyä ja pyöräilyä koulumatkoilla ja parantaa niiden liikenneturvallisuutta.
Koulumatkakyselyyn vastanneiden mielestä soveltuva kävellen tehtävä koulumatka olisi noin kaksi kilometriä ja soveltuva pyöräillen tehtävä koulumatka 2,8-4,2 kilometriä oppilaan iästä riippuen. Tulosten mukaan suurin osa koulumatkoista olisi tehtävissä kävellen tai pyöräillen, sillä kohteena olleiden ala-asteiden matkoista oli yli 80 prosenttia alle kolme kilometriä. Yläasteellakin noin puolet koulumatkoista on alle neljä kilometriä.
Kyselyyn osallistuneet vanhemmat tiesivät lasten koulumatkojen vaaroista, mutta ne eivät olleet syynä kuljetustavan valintaan. Monet olivat huolissaan tietyistä teiden ylityspaikoista ja koulujen pihajärjestelyistä.