Yhdysvalloissa etsitään jokaisen presidentinvaalin alla sellaisen äänestäjän prototyyppiä, jonka ääni on ratkaisevan tärkeään vaalien voittamiseksi.
Käynnissä olevassa vaalitaistossa tällaiseksi puolitieteelliseksi hokemaksi on nousemassa "Nascar-dad" tai "Nascar-daddy", jolla viitataan keskiluokkaisiin valkoisiin perheenisiin, joiden mieliharrastuksiin kuuluu Nascar-nimisen autokilpailusarjan seuraaminen. Kyseessä eivät ole mitkään formulat vaan vakioluokan autot, joita kuka tahansa voi kysellä autokaupan varastosta.
Nascar-daddy ei ole suinkaan mikään uusi termi, mutta se on ajankohtaistunut Bushin valtakauden aikana. Nämä isukit ovat kuten sanottu aivan tavallisia perheenisiä, joiden päässä velloo huoli työpaikasta ja toive uusimman vuosimallin pick-up-maasturista. Heille Bushin lupaukset veroalennuksista ovat musiikkia korvissa, samoin tullimuurin pystyttäminen eurooppalaista ja aasialaista tuontia vastaan. He ovat mielipiteiltään usein konservatiivisia, armeijan ihailijoita ja homoliittojen vastustajia.
Kunpresidentti Bush pari viikkoa sitten saapui lähettämään matkaan Nascar-kilpailuista suurimman, Daytonan osakilpailun autot, sai hän korviahuumaavat suosionosoitukset 180 000 hengen katsomolta. Bill Clinton oli aikanaan otettu vastaan buuauksin. Nascar-daddyt eivät voineet hyväksyä Clintonin luistamista Vietnamin sodasta. George W. Bush ei kyllä hänkään lähtenyt Vietnamiin, mutta Bush on muutoin todistanut Nascar-isille isänmaallisuutensa.
Nascar-organisaatio sanoo 75 miljoonan amerikkalaisen seuraavan säännöllisesti Nascar-ajoja. Touhu on amerikkalaisen sovinnaista mainoksia myöten vähän samaan tapaan kuin amerikkaisen jalkapallon loppuottelussa Super Bowlissa.
Keskiverto Nascar-fanin sydämen voittaminen on kuitenkin tärkeää vaalimenestyksen kannalta. Amerikkalaiset vaalianalyytikot sanovat, että se joka kerää yli puolet Nascar-isistä puolelleen, voittaa koko presidentinvaalin.
Samaan tapaan puhuttiin 1980-luvulla Reagan-demokraateista ja 1990-luvulla jalkapallo-äideistä. Kaikissa niissä on itse asiassa kysymys samasta asiasta, keskiluokkaisista poliittisen keskustan äänestäjistä. Se missä tuo poliittinen keskusta sijaitsee, vaihtelee vuosikymmenestä toiseen.
Bushin todennäköinen demokraatti-haastaja John Kerry yritti Daytonan kisan aikaan vähätellä Nascarin merkitystä poseeraten samaan aikaan terästehtaan rautakourien seurassa. Kerryn taktiikkana on alleviivata Bushin hallinnon epäonnistumista talouspolitiikassa.
Jos ei Texasin öljymiljonääri Bush ole itsestäänselvä puhemies tavalliselle amerikkalaiselle kadunmiehelle, yhtä vähän sitä on John Kerry, jonka varallisuutta Heinz-ketsuppiyhtiön perijätärvaimo on entisestään kasvattanut. Konservatiivisen talouslehden Forbesin mukaan Kerrystä tulisi George Washingtonin jälkeen kaikkien aikojen toiseksi rikkain presidentti, jos hän voittaa marraskuussa.
Kerryn mahdollisuuksia Nascar-isien ääntenkalastelussa saattaisi parantaa se, että hän ottaisi varapresidenttiehdokkaakseen John Edwardsin, joka on lähtöisin vaatimattomista oloista etelästä.
Rikkaat miehet taistelevat köyhien ja keskituloisten äänistä. Rahaa siinä palaa kunnioitettavat määrät. Sadalla miljoonalla dollarilla ei pääse kunnolla edes alkuun. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ei ajeta lommoisilla vakioautoilla vaan nopeimmilla formuloilla.