Auton omistaja kehui Mondeotaan. Hän vakuutti sen olevan hyvässä kunnossa, koriltaan ehjä eikä kammottu jakopään remonttikaan olisi edessä vuosikausiin. Ilmastointikin oli huollettu asianmukaisesti.
Autoista mitään tietämättömän sisimmässä nakersi vasta kylvetty epäilyksen siemen. Sen istuttajan neuvosta tilasin AKE:sta tiedot Mondeon entisistä omistajista ja soitin numeropalvelun kautta autoa vastikään pitkään pitäneelle miehelle taustatietopuhelun. Pyysin kertomaan rehellisesti, minkä sortin pommi halvaksi, kohtuullisen vähän ajetuksi kauppakassiksi havittelemani Mondeo todellisuudessa olisi.
Laittomat etuvalot, etu- ja takapuskureissa lommoja eikä lainkaan ilmastointia. Siis sitä, jonka nykyinen omistaja väitti huolletun ja jota nimenomaan haikailin. Pitkän vikalistan lisäksi sain ex-omistajalta tukun liikennevalistusta ja höylin "soittele vuan, jos tarviit joskus appuo sen kans" -kehotuksen.
Puhelun jälkeinen huokaus oli syvä ja kiitollinen. Ex-omistajan hyväsydämisyyden ansiosta vältin epärehellisen autokauppiaan ansan. Mitä ilmeisimmin hän olikin jobbari, tuo ammattimaista ja jatkuvaa pimeää autokauppaa tekevä loinen.
Vielä muutama viikko takaperin olisi käynyt toisin. Sinisilmäisesti olisin luottanut nykyisen myyjän sanaan ja ilmastoinnin olemattomuus olisi todennäköisesti paljastunut vasta kesällä. Mutta eräs sateinen viikonloppuilta muutti kaiken. Näin liian läheltä, kuinka italialaiskaunottaresta tehty loistokauppa päättyi lopulta vetoköyden kautta moottorittomaan peltikasaan. Myyjä huijasi, mutta millä näytät sen toteen? Asia pitäisi viedä petoksena poliisille ja aloittaa kohtuuttoman pitkä ja ajatuksia kuluttava prosessi, jonka suotuisasta lopputuloksesta ei sana vastaan sana -tilanteessa voi koskaan olla varma.
On raivostuttavaa, kuinka oman onnensa varassa yksityiseltä myyjältä auton ostava ihminen on. Kuluttajansuojalaki ei koske kahden yksityishenkilön välistä kauppaa, joten kuluttajaviranomaiset eivät voi käsitellä eivätkä neuvoa mahdollisessa riitatilanteessa. Huijatuksi tulevalla ostajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin marssia poliisin puheille rikosepäilyä setvimään tai viedä se riita-asiana käräjäoikeuteen.
Kuluttajansuojalain sijaan yksityisten välistä kauppaa sääntelee kauppalaki, joka velvoittaa ostajan tarkastamaan auton huolellisesti ennen kauppaa. Jos ostaja laiminlyö tarkastusvelvollisuutensa, ostajalla ei ole oikeutta vedota sellaiseen virheeseen, jonka olisi voinut huomata huolellisella tarkastuksella.
Minä olen havainnut virheitä jo ilmoitusten ja todellisuuden välillä. Epäilevän Tuomaan isosisko ei ole päässyt näkemään yhtäkään autoa livenä, saati tutkimaan huoltokirjaa. Takana on vasta liuta liian epäilyttäviksi osoittautuneita historiatietokyselyjä ja puheluita ihanan ystävällisille ex-omistajille. Kyselyitä alustoista, puslista, vesipumpuista ja huohottimista. Termeistä, joiden merkityksestä minulla ei ollut aiemmin hajuakaan. Kohta solahdan nikottelematta ammattikoulun autopuolen tupakkapaikan keskusteluun.
Puheet autokaupan perävalotakuusta olivat toki tuttuja, mutta etuvalotakuu on valjennut vasta nyt. Kaikesta päätellen ostajaa yritetään sumuttaa jo ennen kuin hän on edes nähnyt parkkien pilkottavan pimeässä. Näin se ei saisi olla, vaan kuluttaja tarvitsisi alati kiihtyvään käytetyn auton kauppaan nykyistä kattavamman lain turvan.
Ei riitä, että viranomaiset toivovat peukut pystyssä yksityishenkilöiden klaaraavan autokauppansa onnistuneesti. Tarvitaan lain ja viranomaisten tarjoamaa kättä pidempää tilanteisiin, jolloin kaikki ei menekään sovitusti. Muutoin saattaa käydä niin, että huijatuksi tulleet auton ostajat tarttuvat turhautuneina itse kättä pidempään.
Nyt kiikarissani on uusi Mondeo. Jokohan tuota viikonloppuna pääsisi oikein koeajolle?