Ilmastovelvoitteiden takia Suomen autokantaa on uudistettava ja vieläpä nopeaan tahtiin. Urakka tuskin onnistuu ilman isoa meteliä. Joku häviää aina: verottaja, kansalainen, kauppa tai ympäristö.
YK:n ilmastokokoukset jatkuvat huomisesta läh-tien Puolan Katowicessa. Kuulussa hiilikaivoskaupungissa on tarkoitus arvioida, miten kolmen vuoden takaisen Pariisin ilmastokokouksen tavoitteiden toteutus etenee.
Kirimistä on rutkasti. Tuoreet tiedot kertovat hiilidioksidipäästöjen kääntyneen maailmalla nousuun ensimmäistä kertaa neljään vuoteen.
Suomalaisen ilmastokeskustelun kärjessä on juuri nyt liikenne. Mielipiteiden vaihtoa on kuumentanut kaksi viime viikkojen ulostuloa.
Suomen ilmastopaneeli peräsi voimakasta autokannan uusimista: maahan pitäisi saada vuoteen 2030 mennessä 850 000 sähköautoa korvaamaan bensa- ja diesel-autoja. Sitra taas puhui pari viikkoa sitten 800 000 sähköautosta.
Lukemia kannattaa peilata pariin muuhun lukuun. Vuonna 2016 hyväksytyn kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaan Suomessa pitäisi vuonna 2030 olla 250 000 sähköautoa ja 50 000 kaasuautoa.
Toinen vertailuluku kertoo karusti sen, missä mennään: Suomessa on nyt noin 2 000 täyssähköautoa. Jos niin sanotut pistokehybridit lasketaan mukaan, lukema on 13 000. Henkilöautoja on käytössä 2,7 miljoonaa. Tie on pitkä.
Nykytilanteen ja ilmastopaneelin tavoitteen ammottavaan ristiriitaan kiinnitti huomiota jo Autoliitto. Suomessa myydään noin 100 000 autoa vuodessa. Jotta tavoite toteutuisi, tästä eteenpäin kolmen uuden auton neljästä pitäisi olla sähköautoja. Se on epärealistista, niin hyvä kuin tavoite ilmastolle onkin.
Tilanne on hankala myös poliittisille päättäjille. Jotta edes 350 000 ajokin tavoitteeseen päästään, sähköautojen ostajat tarvitsevat mittavia hankinta- tai muita tukia. Sähköauto-jen hintojen nopeaa laskua ei ole näköpiirissä, vaikka isot merkit lupaavatkin tuotekehitystä ja pitkiä valmistussarjoja.
Sähköautojen verohelpotukset taas uhkaavat syödä valtion tuloja. Jos muutosta vauhditetaan asettamalla polttomoottoriautojen myynnille tai käytölle takaraja, edessä on näiden ajokkien arvon putoaminen. Siitä eivät äänestäjät kiitä.
Juuri nyt kasvaa uhka, että Suomen autokanta yhä vain vanhenee. Näin siksi, että Saksassa asetetaan koko ajan uusia rajoituksia diesel-ajokkien käytölle. Niiden arvo putoaa ja niitä halutaan myydä ulos.
Vanhojen dieselajokkien ongelmana ei niinkään ole ilmastoa lämmittävä hiilidioksidi vaan ihmiselle haitalliset typpipäästöt. Ei käytettyjen dieselien tuonti Suomeen silti edistä ilmastotavoitteisiinkaan pääsyä.
Täyssähköautoihin taas liittyy Suomessa ainakin vielä olennainen heikkous: niiden ajomatkat yhdellä latauksella ovat edelleen varsin lyhyitä pitkien etäisyyksien maassa. Tekniikan kehitys saattaa ongelmaa toki lieventää.
Lopulta kyse on silti arvovalinnoista: tehdäänkö päätöksiä tämän hetken autoilijoiden, valtiontalouden ja kaupan etujen mukaisesti vai tulevien polvien oikeuksia kunnioittaen. Jälkimmäiseen vaakakuppiin on syytä asettaa enemmän painoa, meillä ja muualla.