Pääkirjoitus

Autoilusta riittää puhetta – käyttövoiman ja verotuksen muutos ratkaisevia tekijöitä

Valtiovalta joutuu miettimään, mistä se saa korvaavat verotulot, jos autoilun sähköistyminen vie polttoaineverotukselta pohjan pois.

Autoilun sähköistyminen merkitsee sitä, että verottaja voi lähivuosina menettää miljardien eurojen edestä autoilun päästöpohjaisia verotuloja.
Autoilun sähköistyminen merkitsee sitä, että verottaja voi lähivuosina menettää miljardien eurojen edestä autoilun päästöpohjaisia verotuloja.
Kuva: Vesa Joensuu

Valtiovalta joutuu miettimään, mistä se saa korvaavat verotulot, jos autoilun sähköistyminen vie polttoaineverotukselta pohjan pois. Vanhoilla autoilla ajavat eivät halua, että he automaattisesti joutuvat vähähiilisyysvaatimusten maksajiksi.

Autoilun tulevaisuus puhuttaa kansalaisia ja poliitikkoja. Tavallinen autoilija miettii, minkälaista autoa kannattaa ja on varaa käyttää tulevaisuudessa. Valtio puolestaan pohtii, mitä tapahtuu, jos nopea sähköautoistuminen vie polttoaineverotukselta pohjan pois.

Autoissa riittää nykyisin vaihtoehtoja. Voi ostaa hinnakkaan täyssähköauton, kaasuauton tai sitten vähäpäästöisen bensa- tai dieselauton. Tarjolla on kevyt- ja lataushybridejä. Aina voi myös konvertoida polttomoottoriauton.

Vaihtoehtoiseen käyttövoimaan liittyvän jakeluverkon kehittyminen ja laajeneminen ovat autoilun avainkysymyksiä. Tähän saakka automatkoja ei ole tarvinnut miettiä tankkaus- ja latauspisteiden mukaan. Vaihtoehtoiset käyttövoimat pakottavat tarkistamaan, missä jakelupisteet sijaitsevat.

Suomalaiset ajavat varsin vanhoilla autoilla. Kovien ilmastotavoitteiden takia autoa tarvitsevat pelkäävät, että he joutuvat hiilineutraalisuusvaatimusten maksumiehiksi.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ehdotti sunnuntaina, että valtio maksaisi yhden vuoden ajan lähes kokonaan kustannukset polttomoottoriautojen muuttamisesta biopolttoaineilla käyviksi (Kaleva 18.11.). Ehdotus kirvoitti monenlaisia kannanottoja. Jonkinlainen katto olisi tarpeen, etteivät kaikki ryntäisi kerralla muuntamaan autojaan. Hyvä huomio oli kuitenkin, että tällä hetkellä tuki on alikäytössä. Konvertointiin on budjetoitu vuodessa kuusi miljoonaa euroa, mutta sitä käytetään vain 15 prosentin edestä.

Pääministeri Antti Rinne (sd.) puolestaan oli huolissaan siitä, että merkittävä osa liikenteen verotuloista uhkaa vähentyä, "jos ihmiset käyttäytyvät, kuten toivomme" (HS 16.11.). Hallitus tavoittelee hiilineutraalia Suomea vuoteen 2035 mennessä ja siinä liikenteen aiheuttamilla hiilidioksidipäästöillä on iso rooli.

Autoilun sähköistyminen merkitsee sitä, että verottaja voi lähivuosina menettää miljardien eurojen edestä autoilun päästöpohjaisia verotuloja. Liikenteestä koottavat verotulot ovat noin kahdeksan miljardia euroa vuodessa. Ei ole lainkaan selvää, mistä korvaavia verotuottoja saadaan tilalle.

Sähköistyminen voi muuttaa päästöpohjaista verotusta nopeasti. Silloin autoilun verotus saattaa muuttua käyttöpohjaiseksi, kuten edellisen hallituksen liikenneministeri Anne Berner (kesk.) jo visioi.

Autoilu on olennainen osa suomalaisuutta. Pohjois-Suomen oloissa joukkoliikenne ei haja-asutusalueilla ole kulkumuoto, joka pystyisi korvaamaan yksityisautoilua. Työmatkaliikenteen siirtäminen joukkoliikenteeseen ei ole onnistunut riittävästi edes Oulussa.

Ekologisuutta ja helppoutta korostavat yhteiskäyttöautot ovat Pohjanmaan lakeuksilla ja Koillismaan selkosilla harvinainen ilmiö. Kimppakyydeistä on puhuttu vuosikausia, mutta ne eivät suinkaan ole saaneet laajaa jalansijaa. Vaihtoehtoisista käyttötavoista ja elämäntyyleistä huolimatta tosiasiaksi jää, että autoilua suosivat suomalaiset ajavat mieluiten omaa autoa.