Polkupyörien yleistymistä amerikkalaisten työmatkavälineenä ovat hidastaneet monet syyt.
Kaupungit omakotitalolähiöineen on usein rakennettu niin laajoiksi, että polkupyörillä ei ole ollut vetovoimaa päivittäisiksi liikennevälineiksi.
Koska Yhdysvaltain eri osavaltioissa myönnetään ajokortti yleensä viimeistään 16-vuotiaille, nuoriso siirtyy usein suoraan koulubussista auton rattiin.
Suurimpana vaikeutena ovat kuitenkin asenteet.
Monien muiden kaupunkien tapaan myös Boulderissa erityisesti vähittäisliikkeet ovat vastustaneet polkupyörien lisäämistä, koska tilan antamisen pyörille pelätään vähentävän ostovoimaisempina pidettyjen autoilijoiden määrää. Takaluukkuun mahtuu paljon tavaraa, jota ei voi kuljettaa tarakalla.
Erityisen kriittisesti polkupyrien kasvavaan määrään ovat kuitenkin perinteisesti suhtautuneet autoilijat.
Poliittisesti vahvojen autoalan järjestöjen mukaan jokainen polkupyörille annettu tuuma kadun tai tien leveydestä lisää ruuhkia ja vähentää parkkipaikkoja. Siksi pyörät tulisi pitää vain kotinurkkien kuntoiluvälineinä.
Pyöräilyn vastustajat ovat usein vedonneet väitteeseen, jonka mukaan pyöristä tulee varsinkin kaupunkiolosuhteissa turvallisuusriski.
Väite ei kuitenkaan saa kovinkaan paljoa tukea tilastoista. Muun muassa pyöräily Manhattanin ruuhkissa on lähes yhtä turvallista kuin muuallakin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaupungissa vuosittain on kuollut keskimäärin 2,8 pyöräilijää miljoonaa asukasta kohti, kun koko Yhdysvaltain kattavissa tilastoissa vastaava luku on 2,7.