Autiotupa on nimensä veroisesti ilman pysyvää asutusta, eli se on tarkoitettu yleensä lyhyeen levähtämiseen, yön taikka kahden yli. Vilkkaimmissa tuvissa on sesonkiaikaan ruuhkaa, mutta kaukaisimpien korpien kämpissä ovi narahtaa vain satunnaisesti.
Suomessa on lukematon määrä autiotupia. Metsähallituksen luontopalveluiden ylläpitämien 270 virallisen autiotuvan lisäksi tiettömien taipaleitten takaa löytyy monenlaista porokämppää, palovartijan mökkiä ja muuta lukitsematonta yösijaa.
Aikaisemmin näiden "epävirallisten" autiotupien sijainti ja kulloinenkin kunto oli lähinnä perimä- ja huhutiedon varassa. Rankan retkipäivän päätteeksi saattoi huomata, että kaivattu leposija olikin vain kasa hiiltyneitä hirsiä. Nettiaika toi helpotuksen tähänkin pulmaan. Pohjois-Suomen autiotuvista listaa ylläpitävältä Autiotuvat on-line -sivustolta löytyy tiedot 439 tuvasta. Retkeilijät päivittävät tietoja jatkuvasti.
Metsähallitus on luokitellut tupansa kahdeksaan eri tyyppiin. Autiotupien lisäksi muita Metsähallituksen lukitsemattomia tupia ovat päiväkäyttöön, ei siis yöpymiseen tarkoitetut päivätuvat, kammit ja hirsikodat.
Metsähallituksella on myös noin 130 lukittua varaustupaa ja -kammia, joiden käytöstä joutuu maksamaan. Monesti tupa on jaettu kahteen osaan, joista toinen on ilmainen autiotuvan puoli ja toinen maksullinen varauspuoli. Varauspuolta käyttämällä voi varmistaa itselleen yösijan sesonkiaikanakin. Varaustupaan kannattaa satsata myös silloin, kun vaeltaa useamman hengen porukassa, autiotupiin kun ei yleensä mahdu kuin 3-5 yöpyjää kerralla.
Varaustuvissa on yleensä myös hieman parempi varustetaso kuin autiotuvissa, ruokaa pääsee laittamaan kaasuliedellä kaminan sijaan. Myös yöunet voivat varauspuolella olla paremmat, sillä maksullisissa tuvissa on yleensä patjat. Luontoon.fi -sivuilla on jokaisesta tuvasta yksityiskohtainen kuvaus.
Metsähallituksen tuvissa on useimmiten polttopuu- ja jätehuolto. Vaellushuhujen mukaan jokainen poltettu halko maksaisi Metsähallitukselle yhden euron verran. Todellisuudessa tarkkaa summaa ei ole laskettu.
"Meillä ei ole järjestelmää, mistä näemme suoraan autiotupien ylläpitokulut. Seurantamme on lähinnä aluekohtaista ja alueilla on tupien lisäksi muitakin ylläpidettäviä rakenteita kuten reittejä ja tulipaikkoja", kertoo Metsähallituksen luonnon virkistyskäytön päällikkö Anneli Leivo.
Viime vuonna luonnon virkistyskäyttöön kului yhteensä rapiat 23 miljoonaa euroa. Leivon mukaan suurimmat vuosittaiset kuluerät eivät synny itse rakenteen tai rakennuksen kuten autiotuvan ylläpidosta vaan tällaisten levähdyskohteiden polttopuu- ja jätehuollosta.
"Jätehuollon kuluja olemme pystyneet jonkin verran leikkaamaan siirtymällä niin sanottuun roskattomaan retkeilyyn. Jäte- ja polttopuuhuollon kulujen määrä riippuu taas sekä käyntimääristä ja käynnin kestosta että huollettavan kohteen saavutettavuudesta", Leivo sanoo.
Lemmikkien, lähinnä koirien tuominen autiotuville on lisääntynyt viime vuosina. Suurimmalle osalle Metsähallitusten tuvista eläinten tuominen on kielletty. Muillakin tuvilla olisi hyvä muistaa, että allergikon retki voi saada ikävän käänteen, jos yösija on täynnä koirankarvoja.
Metsässä ryyheltävät koirat tuovat mukanaan myös kirppuja, jotka löytävät mukavan makuusijan autiotuvan patjoista. Sieltä ne sitten yön pimeydessä iskevät kiinni väsyneen retkeilijän ahteriin. Esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitsevan Mantoselän tuvan varauspuolen vieraskirjassa valiteltiin viime kesänä kirpuista. Pakkanen onneksi hävitti hyyryläiset.