Lähteet: Robert Layton: Uluru
- An Aboriginal History of Ayers Rock; Sweet and Crick: The Geological History of Uluru and Kata
Tjuta sekä Bourke, Bourke and
Edwards: Aboriginal Australia.
Kilometritolpat kertovat Ulurun lähestyvän. Odotukset ovat korkealla, sillä matkaa halki australialaisen autiomaan on tehty jo viikko. Lähin kaupunkikin, Alice Springs, on jo melkein viidensadan kilometrin päässä. Välillä on joutunut miettimään: onko mitään järkeä matkustaa keskelle ei-mitään katsomaan kiveä, jonka on nähnyt jo niin monta kertaa valokuvissa?
Lopulta valtava kivenjärkäle hehkuu edessämme punaisena laskevan auringon valossa. Väri ja muoto ovat toki tuttuja kuvista, mutta kaiken muun ne ovatkin jättäneet kertomatta.
Uluru, joka tunnetaan myös nimellä Ayers Rock, on vaikuttava jo pelkästään kivenä. Sen laki lepää 348 metrin korkeudella maan kamarasta ja sen ympärysmitta on vajaat kymmenen kilometriä.
Australian läntisten aavikoiden alkuperäisasukkaille, aboriginaaleille eli ananguille Uluru on pyhä. Ulurun laella anangunuorukaiset suorittavat aikuistumisriittinsä, ja anangut toivovatkin myös vieraiden kunnioittavan heidän perinteitään ja olemaan kiipeämättä pyhälle kalliolle. Se on paitsi loukkaavaa myös vaarallista, sillä jo 35 ihmistä on menettänyt henkensä kiipeämisonnettomuuksissa.
Ulurulla on monia muitakin pyhiä paikkoja, joihin ei ole pääsyä kuin kaikkein oppineimmilla ananguilla. Niistä ei ole edes lupa kertoa, saati sitten valokuvata.
Aboriginaalien kulttuuria leimaa muutenkin salamyhkäisyys. Heidän elamänsa pohjautuu tjukurpaan, joka kattaa kaiken. Se on sekä laki, uskonto että moraalijärjestelmä, ja se selittää ihmisen suhteet toiseen ihmiseen, eläimiin ja luontoon. Se selittää maailman ja sen historian, ja sen aikakäsitys kattaa menneen, nykyisen ja tulevan samaan aikaan.
Tjukurpa käännetään yleensä englannin sanaksi dreaming tai dreamtime (suomeksi uniaika), mutta aboriginaalien mukaan käännös ei tee oikeutta tjukurpalle: se ei ole heille mitään kuvitteellista tai katoavaa, vaan täyttä totta.
Tjukurpaa välitetään sukupolvelta toiselle tarinoissa, lauluissa, tansseissa, taiteessa ja seremonioissa.
Tjukurpa selittää luonnollisesti myös Ulurun synnyn. Sen mukaan maailma oli aikoinaan muodoton paikka, eikä mitään nykyisin tunnetuista paikoista ollut olemassa ennen kuin maan uumenissa levänneet henkiolennot heräsivät ja jättivät jälkensä maan pinnalle. Henget, joilla oli ihmisten, eläinten tai kasvien ominaisuuksia, hoitivat kovin inhimillisiä askareita matkatessaan halki maan. Esimerkiksi Uluru syntyi poikien hahmon ottaneiden henkien mutaleikeistä, ja sen kyljissä näkyy jälkiä muinaisten sotureiden keihäistä.
Tiedettä korostavasta kulttuurista saapuneelle moiset selitykset saattavat kuulostaa kummallisilta, mutta anangut uskovat niihin yhtä lujasti kuin kristityt Raamatun luomiskertomukseen.
Ilmeisesti tämän vuoksi Urululla vierailevan onkin vaikea saada muuta kuin tjukurpan antama selitys Ulurun synnystä. Geologien version löytää ainoastaan matkamuistomyymälässä myytävistä kirjoista tai maksullisesta esitteestä.