Au­rin­ko­voi­de ja short­sit uusinta uutta poh­joi­ses­sa

Syyskuun puolessavälissä Kanadan pohjoisosissa oli vaikea uskoa raportteja ilmaston lämpenemisestä. Vettä vihmoi vaakasuoraan päin kasvoja, meri oli yön jäljiltä jääriitteessä.

Liikkuva kesäpaikka. Sheila Watt-Cloutier pystyttää "kesämökkinsä" johonkin silmää miellyttävään paikkaan. Leiriytyminen on Nunavutissa täysin vapaata. Kovin pitkiä pätkiä hän ei kuitenkaan ehdi vuodesta elää inuitien "perinteistä elämää".
Liikkuva kesäpaikka. Sheila Watt-Cloutier pystyttää "kesämökkinsä" johonkin silmää miellyttävään paikkaan. Leiriytyminen on Nunavutissa täysin vapaata. Kovin pitkiä pätkiä hän ei kuitenkaan ehdi vuodesta elää inuitien "perinteistä elämää".
Kuva: Seppo Ylönen

Syyskuun puolessavälissä Kanadan pohjoisosissa oli vaikea uskoa raportteja ilmaston lämpenemisestä. Vettä vihmoi vaakasuoraan päin kasvoja, meri oli yön jäljiltä jääriitteessä.

Sheila Watt-Clourier valmistautui korjaamaan "kesämökkinsä" talviteloille. Hänen kesämökkinsä oli valkea teltta joen rannalla muutaman kilometrin päässä Iqaluitin kaupungista. Oikea sänky ja muovilattia tekivät teltasta asunnon oloisen. Viereisestä Sylvia Grinnell -joesta nousi virvelillä nieriää, joita Watt-Cloutier paistoi ystävättäriensä kanssa nuotiolla.

Sheila Watt-Cloutier on länsimaisesta nimestään huolimatta aito iniuti. Hän asuu Nunavutin pääkaupungissa Iqaluitissa, joskin iso osa vuodesta kuluu tien päällä milloin missäkin päin maapalloa. Watt-Cloutier on inuitien maailmanjärjestön ICC:n puheenjohtaja.

Watt-Cloutier on omin silmin mutta myös järjestönsä raporttien kautta nähnyt ilmastonmuutosten vaikutukset arktisilla alueilla. Hän sanoo pohjoisten alueiden olevan yhä tärkeämpi indikaattori maailmalle. Mitä tahansa tapahtuukaan maailmassa, näkyy se ensimmäisenä arktisten alueiden herkässä luonnossa.

Jääkannen sulaminen on merkki ilmaston voimakkaasta lämpenemisestä. Arktisen alueiden jokien virtaama voimistuu. Hylkeet siirtyvät yhä pohjoisemmaksi eikä jäälautoilla enää ole tarpeeksi syötävää jääkarhuille. Niistä tulee laihoja. Talojen perustukset liikkuvat. Hyönteisiä tulee lisää, täysin uusiakin lajeja. Etelän lintu- ja kalalajeja ilmestyy arktisille seuduille.

Sheila Watt-Cloutier muistaa viime heinäkuulta Iqaluitista lukeman +26 astetta. "Minä en käyttänyt lapsuudessani shortseja tai t-paitoja enkä uinut joessa. Nyt se on ihan tavallista", Watt-Cloutier kertoo.

Aurinkovoide oli aikaisemmin inuiteille tuntematon keksintö, koska he eivät sitä tarvinneet.

Inuitimetsästäjät havaitsivat muutokset 10-15 vuotta sitten. He eivät enää pysty ennustamaan taivaan merkeistä säätä. Myrskyjä on nykyisin jatkuvasti.



Ympäristömyrkyt
valaan lihaan


Viimeiset vuodet Watt-Cloutier on keskittynyt yhdessä muiden pohjoisten alueiden alkuperäiskansojen kanssa ympäristömyrkkyjen kieltosopimuksen läpiviemiseen.

Tämä YK:n nimissä tehty niinsanottu Tukholman sopimus allekirjoitettiin 111 maan voimin vuonna 2001. DDT:n, PCB:n ja muut "likaisen tusinan" ympäristömyrkyt kieltävä sopimus astuu kuitenkin voimaan vasta kun 50 maata on sen ratifioinut.

Watt-Cloutier muistuttaa, että DDT:n kaltaiset myrkyt kulkeutuvat ilmavirtausten mukana arktisille alueille, missä ne tiivistyvät aikanaan hylkeen ja valaan lihaan ja varsinkin rasvakerrokseen.

Sheila Watt-Cloutier ostaa etelän vierailleen paikallisia riistatuotteita myyvävästä puodista karibun lihaa ja nieriää, mutta jättää paikallisen erikoisuuden mattaaqin, valaan ihran pakastimeen. Metsämarjat hänellä on omasta takaa.

Ilmoita asiavirheestä