Au­rin­ko­teat­te­ri otti tulkin roolin

Saamen kielen sana beaivvás tarkoittaa aurinkoa ja päivää. Näin aurinkoinen nimi on valittu maailman ainoalle ammattimaiselle saamelaisteatterille.

Beaivvás Sámi Teahterin näytelmä Opettaja kuvasi opettajan ihanteiden vähittäistä karisemista. Komediallisen monologin esitti Svein Birger Olsen, joka on yksi teatterin perustajajäseniä.
Beaivvás Sámi Teahterin näytelmä Opettaja kuvasi opettajan ihanteiden vähittäistä karisemista. Komediallisen monologin esitti Svein Birger Olsen, joka on yksi teatterin perustajajäseniä.
Kuva: Siljá Somby

Saamen kielen sana beaivvás tarkoittaa aurinkoa ja päivää. Näin aurinkoinen nimi on valittu maailman ainoalle ammattimaiselle saamelaisteatterille.

Beaivvás Sámi Teahterin nimi keksittiin Norjassa eräänä kevätpäivänä 1981.

"Monesti ajatellaan, että teatteri on saanut nimensä Ranskan kuulun Aurinkoteatterin mukaan. Näyttelijä Svein B. Olsenin mukaan nimi kuitenkin syntyi keskusteluissa hänen kotonaan ikkunan ääressä, kun ulkona paistoi aurinko", kertoo Beaivvás Sámi Teahterin historiikin vuosilta 1981-2006 koonnut Oulun yliopiston saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola.

Vuonna 1965 perustetun Théâtre du Soleilin (Aurinkoteatteri) nimi kuvasti ranskalaisille yliopistonuorille oman teatterin merkitystä.

Sitä nuoremmalla Beaivvásillakin on ollut varsin polttava, kaksijakoinen tehtävä. "Teatterista tuli 1970- ja 1980-luvuilla johtava taidemuoto saamelaisten parissa musiikin ohella. Teatteri rakensi kielen ja perinteen kautta uutta saamelaista identiteettiä", toteaa Lehtola.

"Toisaalta Beaivvásilla oli keskeinen välittäjän ja tulkin rooli saamelaisuuden esittämisessä valtaväestölle eli ulkopuolisille. Teatteri osoitti saamelaisten kompetenssia."



Teatteri oli silta


Saamelaisteatterin merkitystä kuvaavat Lehtolan mukaan parhaiten vanhan joiun sanat: "Missä on markkinat, siellä on Beaivvás. Ja missä on Beaivvás, siellä on markkinat."

Teatterin etu taidemuotona oli, että se pystyi visuaalisuutensa ansiosta ylittämään rajat.

"Esimerkiksi kirjallisuus oli vähän ongelmissa sen takia, että sitä oli luettava. Saamelaiset oppivat koulussa lukemaan valtaväestön kieliä, mutta eivät saamen kieltä", Lehtola vertaa.

"Teatteria pystyttiin sen visuaalisuuden ansiosta ymmärtämään sekä Suomen, Ruotsin että Norjan puolella. Se oli silta saamelaisten ja valtaväestön välillä."

Saamelaisilla ei tiedetä olleen varsinaista teatteriperinnettä toisin kuin esimerkiksi inuiteilla. Saamelaisilta tunnetaan ainoastaan muutamia vanhoja rituaaleja.

"Teatteri jatkoi saamelaista kertomus- ja joikuperinnettä. Sadunkertojien esityksiin liittyi aina ennalta suunniteltua dramatiikkaa ja improvisaatiota."

Beaivvás Sámi Teahter on saamelaisten kansallisteatteri. Se on kaikkien maiden yhteinen symbolisesti ja konkreettisesti.

Oulussa ryhmä vieraili viimeksi vuosi sitten toukokuussa. Silloin ohjelmassa oli Nils Aslak Valkeapään kirjoittama Kuurapää ja uniennäkijä.

Saamelaisteatteri on toiminut kuten muutkin pienet teatterit: se on nostanut suuren yleisön tietoisuuteen pienen ryhmän asioita ja toista näkökulmaa.

"1980-luvulla Beaivvás oli melko pitkälti kansallinen teatteri, elikkä se pohti saamelaisasioita. Silloin keskeisiä olivat kansalliset problematiikat. Läpimurtonäytelmä oli Meidän tunturimme (Min duoddarat), joka käsitteli Alta-kiistaa vain hyvin vähän verhotusti."

"Toinen tunnettu näytelmä 80-luvulla oli Vaikka sata staalua, jossa kuvattiin saamelaisten historiaa väläyksinä tuhannen vuoden ajalta. Taas olivat vainolaiset asialla: siinäkin käsiteltiin sitä miten suuryhteiskunta alistaa saamelaisyhteiskuntaa."

90-luvun alussa käsittelyyn tulivat saamelaisyhteisön sisäiset ristiriidat: homofobia, itsemurhat.

"Kun rahoitus lisääntyi, repertuaari laajeni maailmankirjallisuuden klassikoihin (Shakespeare, Gogol, Tshehov, Lorca) ja kansallinen ideologia jäi taaemmaksi. Esimerkillistä Beaivvásissa on, miten se pystyy yhdistämään omaa perinnettä uuden ajan vaikutteisiin."

Beaivvás on Norjan valtion rahoituksen piirissä vastaavasti kuin Norjan Kansallisteatteri. Rahoitussumma on vain huomattavasti vaatimattomampi.

"Beaivvás on koko ajan kärsinyt siitä, että sillä on pienempi budjetti kuin Norjan alueteattereilla. Jokainen uusi teatterinjohtaja ottaa aina ensi töikseen esille tämän naurettavan tilanteen."



Elokuva ajaa ohi


Beaivvás on sikäli säilyttänyt asemansa, että teatterista, sen ohjelma- ja ohjaajavalinnoista keskustellaan ja kiistellään. Jatkuvasti kysytään, mitä saamelaisen teatterin pitäisi olla.

"Saamelaistaiteessa on tapahtunut muutos 2000-luvun alkupuolella. Elokuva - ja nimenomaan dokumenttielokuva (mm. Johs Kalvemo, Inger Mari Aikio-Arianaick, Suvi West) - on tullut kilpailemaan johtavan saamelaisen taidemuodon asemasta. Siinä on oikeastaan samoja piirteitä kuin mitä oli Beaivvás-teatterin nousussa 80-luvulla. Elokuva pystyy nyt hyvin vastaamaan niihin kysymyksiin, joita saamelaiset, etenkin nuoriso, haluaa käsitellä", Veli-Pekka Lehtola havainnoi.

Lehtolan kirjoittama saamelaisteatterin historia Muitaleddjiid manisboahttit (Kertojien jälkeläiset) ilmestyi loppuvuodesta 2008.

Saamelaisten kansallispäivää vietetään tänään 6.2. Oulussa järjestetään seminaari Sámi design -saamelaisen perinnekäsityön haastaja? Kulttuuritalo Valve, Valvesali kello 10-16.
Saamelainen elokuvatapahtuma Oulussa 9.-10.2. Ohjelmassa muun muassa Nils Gaup: Kautokeinon kapina, Paul Anders Simma: Antakaa kallomme, Suvi West: Minne jouduit isoisäni.
Ilmaistapahtuman koko ohjelma www.oulu.fi/giellagas/