Helsingissä metromatkustajat saivat syyskuun ajan ihmetellä Aurinkokunnan mittasuhteita. Kansainvälisen tähtitieteen vuoden kunniaksi Tähtitieteellinen yhdistys Ursa rakensi havainnollisen näyttelyn, jonka keskipisteenä oli Asematunneliin sijoitettu Aurinko. Halkaisijaltaan reilun neljän metrin kokoiseksi kutistettua Aurinkoa kiertävät planeetat löytyivät Helsingin metroasemilta.
Kun pienoismallissa aurinkokunta oli 325 miljoonaa kertaa luonnollista kokoaan pienempi, nelisenttinen Maapallo sijoittui Kaisaniemen metroasemalle 450 metrin päähän Auringosta. Aurinkokunnan suurin planeetta Jupiter kiersi Aurinkoa 2,4 kilometrin päässä Sörnäisissä.
Ursan näyttelyn idea oli mainio ja tieteen popularisointia parhaimmillaan. Tieteen yleistajuistaminen on rajoittunut turhan tiukasti perinteisiin joukkotiedotusvälineisiin. Tiedettä pitäisi tuoda kansan pariin paljon nykyistä näyttävämmin, runsaammin ja luovemmin.
Ongelma on siinä, että tutkijoilla ei välttämättä ole tähän kovinkaan paljon innostusta. Useimmissa virantäytöissä kansantajuiset artikkelit tai näyttelymateriaalin suunnittelu eivät paina mitään. Yksi Nature- tai Science-lehdessä julkaistu tutkimus on arvokkaampi kuin sata esitelmää tai asiantuntija-artikkelia maakuntalehdissä.
Tämä on johtanut siihen, että etenkin erilaisten tapahtumien ja näyttelyiden organisoimisessa on korostunut tieteellisten seurojen ja yhdistysten rooli. Tieteessä tapahtuu -lehden menokalenteria lukiessa ilmiön havaitsee selvästi.
Loppuvuoden mielenkiintoisimpien tapahtumien järjestäjinä ovat muun muassa Sosiaalipoliittinen yhdistys, Kalevala-seura, Suomen Biologian Seura Vanamo ja jo mainittu Ursa.
Senkin huomaa, että suurin osa näistä mielenkiintoisista tapahtuu Etelä-Suomessa.
Yleistajuisen tiedeviestinnän tarvetta voi perustella monilla syillä. Monet haluavat uskoa siihen, että suomalainen sivistyy, kun faktoja tarpeeksi tuputetaan. Kieltämättä tiedoissa olisi kohentamisen varaa. Paljastihan tuorein tiedebarometri vuodelta 2007, että kolmannes meistä hyväksyy todeksi väitteen "telepatia on todellinen ilmiö, vaikka sitä ei ole voitu tieteen keinoin todentaa".
15 prosenttia suomalaisista puolestaan uskoo, että vaikka ufo-havaintoja ei ole kyetty todistamaan, on selvää, että vierailuja ulkoavaruudesta maahan on tapahtunut.
Jotkut luottavat siihen, että tulevista sukupolvista kasvaa eteviä tutkijoita, kun heille annostellaan tiedettä sopivasti ja innostavasti jo lapsuus- ja nuoruusiässä. Toisten mielestä taas veronmaksajan tulee saada tietää, mihin yliopistoille ja tieteentekijöille syydetyt rahat menevät.
Kaikki edellä mainitut ovat hyviä syitä popularisointiin. Yksi on kuitenkin vielä mainitsematta: tiede on hauskaa ja jännittävää! Tieteen maailma voi tarjota elämyksiä siinä missä vaikkapa teatteri, elokuva tai hyvä jalkapallo-ottelu. Ja jos haluaa tehdä tiedettä tunnetuksi, olkoon syy sitten mikä tahansa, se onnistuu varmasti paremmin elämysten kuin vaikeatajuisten tieteellisten julkaisujen kautta.
Ursan näyttelyä lienee turha toivoa Ouluun, kun ei meillä ole sitä metroakaan. Kouluissa ideaa voitaisiin silti soveltaa vaikkapa suhteuttamalla Aurinkokunnan mitat tuttuihin kaupunkiosiin. Auringoksi olisi Oulussa itsestään selvää valita Rotuaarin pallo. Siitäpä sitten vain laskemaan, missä kiertäisivät Mars, Maa ja muut planeetat.