Sanna Kaartinen on kotoisin Kellon Kiviniemeltä. Hän on asunut reilun vuoden miehensä Petruksen ja lastensa Pipsan (6) ja Pietarin (4) kanssa Pariisin kyljessä Versailles"sa, parin kilometrin päässä Aurinkokuninkaan linnasta.
Asunto on tilava, neljä huonetta ja keittiö, noin 120 neliötä. Viidennestä kerroksesta avautuu upea näköala, ja läheisten havupuiden latvoissa käy kova lintukuhina. Bongaamme useamman tiklin, ranskaksi chardonneret élégant.
"Sehän on kuin jonkin valkoviinin nimike", Kaartinen naureskelee.
"Petrus on OECD:ssä IT-suunnittelijana ja minä kotosalla", kertoo Sanna tarjoiltuaan kahvit pienten korvapuustien kera.
Lapset ovat ranskalais-englantilaisessa Montessorikoulussa. Ummikkoina heillä oli alkuun sopeutumisvaikeuksia.
"Ennen Ranskaan lähtöämme he olivat pari kuukautta englanninkielisessä päiväkodissa, mutta siellä kaikki kaverit osasivat suomea", Kaartinen pohtii.
Alle 20 kilometrin päässä Pariisista sijaitseva noin 100 000 asukkaan Versailles on vauras, rauhallinen ja yksi Ranskan konservatiivisimmista kaupungeista.
"Ei me sitä tiedetty. Valitsimme asuinpaikan lapsille sopivan koulun mukaan", selvittää Kaartinen.
"Ei täällä oikein mitään iltaelämää ole, mutta emme niin kaipaakaan. Turvallista lasten kannalta."
Metsä on lähellä. Siellä Sanna ja lapset kävivät hiihtolomalla päivittäin ihastelemassa sammakonkutua. Metsässä voi päästää irti perheen uusimman tulokkaan, viime kesänä adoptoidun villakoira Vanillen.
Sanna ja Petrus yhyttivät toisensa samassa työpaikassa Oulussa. Vuosituhannen vaihteessa pariskunta siirtyi Helsinkiin.
"Etsimme kansainvälisten järjestöjen tarjoamia työpaikkoja ulkomailta ja itse asiassa kävimmekin jo haastattelussa Italiassa", Sanna kertoo.
Hänen päivänsä kuluvat kotipuuhissa. Hän lukee ranskaa, jatkaa avoimen yliopiston psykologian ja kulttuurihistorian opintojaan internetin välityksellä ja kuuntelee Ylen radio-ohjelmia.
"Keskiviikkonahan lapsilla on vapaata ja silloin vien heidät Pariisiin suomalaiseen kouluun. Siinä menee oikeastaan koko päivä", Sanna kertoo.
Koulu on tuonut Kaartisille suomalaisia ystäviä.
"Viime sunnuntaina olimme tässä lähellä asuvien, Oulusta kotoisin olevien Kauppiloitten kanssa Versailles"n innan puistossa", kertoo Sanna.
Oulun tienoilla Kaartiset käyvät yhtä usein kuin Helsingissä asuessaan.
"Sieltä on myös käynyt paljon tuttuja ja sukulaisia täällä", Sanna selvittää.
"Pääsiäisenä menemme kotiseudulleni. Toivottavasti siellä on vielä lumi maassa. Varsinkin Pipsa on talvi-ihminen. Häntä harmittaa, kun täällä ei ole voinut hiihtää."
Kotipohjoinen on vahvasti mielessä.
"Näin vastikään untakin, että olin Kiviniemessä ja hain meille paikkaa, johon asettua", kertoo Sanna hymähdellen.
"Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen. Nyt elämä on tempoltaan rauhallisempaa kuin Suomessa, jossa olin töissä ja lapset päiväkodissa."