Jussi Jokinen ottaa tottuneesti auringonpalvojan asennon ja poseeraa kuvaajalle harjoitushallin edustalla.
Tilanteeseen kiteytyy vahvaa symboliikkaa. Dallasin NHL-ammattilainen on löytänyt työssään sen aurinkoisen puolen: Teksasissa lämpötila ei painu talvellakaan miinuksen puolelle, ja takana on erinomainen tulokaskausi maailman kovimmassa kiekkoliigassa. Myös MM-jäällä peli kulkee.
"Kun lähdin tänne kisoihin, joukkueen valmentaja Dave Tippett ja toimitusjohtaja Doug Armstrong sanoivat, että he ovat olleet minuun erittäin tyytyväisiä. He sanoivat myös, että eivät näe mitään syytä, etteikö roolini voisi kasvaa entisestään", vahvistaa Jokinen, joka teki runkosarjassa 17+38=55 pistettä.
Käytännössä roolin kasvaminen tarkoittaa paikkaa ykkösketjussa ja vastuuta ylivoimatilanteissa.
Ennen kuin Jokinen pääsee rentoutumaan synnyinkaupunkinsa Kalajoen hiekoille, hänen pitää yrittää auttaa leijonia mahdollisimman paljon. Seuraava kerta on perjantaina Riika Areenalla, missä Suomen vastustaja iltaottelussa on USA.
"USA:n joukkue karvaa, taklaa ja pelaa fyysistä jääkiekkoa", Jokinen tietää, vaikka vastassa ei olekaan yhtään tuttua pelaajaa Dallasista. Muun muassa megatähdet Mike Modano ja Bill Guerin olisivat olleet USA:n käytettävissä, mutta MM-kisojen status ei parivaljakkoa houkutellut.
USA-ottelussa Jokinen saa vaihteeksi komennuksen laitaan Mikko Koivun ja Tuomo Ruudun rinnalle - 1983 syntynyttä energiaa kaikki tyynni.
"Jussin vahvuudet ovat syöttöpelissä. Tällä tavoin pyrimme saamaan Koivun ja T. Ruudun pelaamiseen lisää kiekollista voimaa", päävalmentaja Erkka Westerlund taustoittaa.
Kaikki paikat käyvät
Kolme ensimmäistä ottelua Jokinen huseerasi sentterinä.
"Vaikea sanoa, mikä se minun lempipaikkani on. Tämän ketjun koostumuksessa on hyvää se, että olemme tuttuja jo nuorisomaajoukkueajoilta ja ajattelemme jääkiekosta samalla tavalla."
Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu ikäluokkansa suurlupauksia, mutta eivät vielä ole lyöneet itseään NHL:ssä läpi - päinvastoin kuin Jokinen ja Philadelphian puolustaja Joni Pitkänen.
Leijonien ketjukoostumukset eivät siis vielä ole kiveen hakattuja.
"Tässä on vielä kolme peliä aikaa kokeilla, mutta puolivälierissä olisi syytä olla jo valmista", Jokinen painottaa.
Jokinen huomauttaakin, että Torinon olympiajäällä kaikki oli selkeämpää, koska roolitus oli siellä niin vahva.
"Täällä on vielä hakemisessa, mutta olen joka tapauksessa saanut pelata enemmän alivoimasta lähtien."
Ei vieläkään maalia
Maalitili MM-kisoissa on vielä avaamatta.
"Maalien tekeminen on hyökkääjien tehtävä auttaa joukkuetta. Ja jokainen hyökkääjä haluaa tehdä maaleja. Eipä ole vielä uponnut, mutta olenpa päässyt järjestelemään ylivoimaaleja."
Kuittailua Jokinen ei ole saanut, vaikka vanhat seurakaverit Mikko Lehtonen, Lasse Kukkonen ja Jari Viuhkola ovat iskeneet maalin mieheen.
"Enpä ole - en vielä", Jokinen naurahtaa.
Muutto teininä Ouluun
Jokinen tuntee, että yksi vuosi Dallasissa on kehittänyt häntä jääkiekkoilijana.
"Pelimäärä on ihan uskomaton, eikä huonoja päiviä saa olla. Onneksi sain Hakkaraisen Harrilta hyviä vinkkejä ravintoon ja lepoon liittyviin asioihin", Jokinen kiittelee.
Tuliko sieltä nyt takaisin erilainen Jussi Jokinen kuin sinne meni?
"Lähdin kotoa 15-vuotiaana jääkiekon perässä Ouluun. Olen siitä asti osannut itse hoitaa asiani. No, nyt ne piti hoitaa englannin kielellä."
Vastapainoa golfista
Kovan kauden aikana vastapaino löytyy monien muiden jääkiekkoilijoiden tavoin golfista.
"Elämä ei saa olla 24 tuntia vuorokaudessa jääkiekkoa. Golfissa pääsee helposti tyhjentämään pään kiekosta", reilun 20 tasoituksella ja vasemmalta lyövä Jokinen mainitsee.
Kun rentouttava kesä Suomen hyttysten keskellä ohi, Jokinen lähtee pelaamaan Dallasiin kaksivuotisen sopimuksensa toista kautta. Toisen kauden kirous on NHL-maailmassa jo käsite.
"En näe yhtään syytä, ettenkö onnistuisi myös toisella kaudella. Onnistuin siinä SM-liigassa, miksi siis en myös siellä", alleviivaa Jokinen, jonka nousukiito kiekkotaivaalle on alkanut onnellisten tähtien alla.